torstai 28. joulukuuta 2017

Lapset + opiskelut + työ = mahdottomuus?

Maailman kulutetuin lause on ehkä se, että olisit tehnyt kaiken valmiiksi ennen lapsia. Olisit opiskellut ja käynyt töissä ennen lapsia. Olisit kasvattanut omia säästöjäsi ennen lapsia ja olisit tehnyt sitä, tätä, tota ennen lapsia. Miksi kaikki olisi pitänyt tehdä ennen lapsien saamista? Ei ihmekkään, että synnyttäneiden naisten keski-ikä kasvaa kohisten, koska muualta painostetaan tekemään kaikki ennen lapsia. Tässähän alkaa tulemaan jo biologia vastaan, sillä naiselle olisi aivan ihanne saada ne lapset alle 30 vuotiaana, kuin yli 30 vuotiaana.

Itsehän olen siis poikkeus. En ole 25 -vuotias omaa uraa rakentava nuori nainen. Olen jo 2 lapsen äiti, joka ei ole juurikaan omaa uraa rakentanutkaan, saatika saanut aikaiseksi koulutusta. Miksen voisi nyt nauttia opiskeluista ja oman uran luomisesta, koska olen hoitanut alta sen, jota moni ei voi edes kokea, koska odottaa liian kauan sitä lapsen hankintaa.


Kieltämättä, onhan se haastavaa opiskella kotona etänä lukiota, varsinkin kun jaloissa on kaksi pientä lasta. Ei se ole kuitenkaan mahdotonta. Onnea on hyvä tukiverkosto ja vastuuta ottava isä, jolloin itselläni jää aikaa opiskeluun ja harrastuksiin. Kaikillahan ei ole asiat aivan näin hyvin, mutta onhan näitä kahden lapsen yksinhuoltajaäitejäkin nähty, joille mikään ei ole mahdotonta. Kaikki on mahdotonta, jos siitä tekee itselleen mahdotonta.

Haastavuutta arkeen tuo myös harrastukseni, josta on kasvamassa pikkuhiljaa työ, josta en olisi voinut koskaan kuvitellakkaan. Minä, joka en tiennyt juuri Tupperwaresta tuon taivaallista, lähdin kohta kaksi vuotta sitten mukaan ihan vaan pienen tienestin perässä harrastusmielessä. Kahdessa vuodessa minusta on kasvanut esittelijä, joka tavoittelee omaa uraa Tupperwaren parissa. Näin ollen minusta kasvaa yrittäjä, jota en koskaan kuvitellut minusta tulevan. Toki, kun muistelee 5 vuotta sitten takaista kysymystä, Mitä näet itsesi tekevän 5 vuoden päästä, oli aina vastaukseni yrittäjä. En kuitenkaan kuvitellut ihan tällaista yrittäjyyttä, vaan minusta piti tulla keikkaileva valokuvaaja.
Kun teet asioista itsellesi mahdollisia, ei ole mikään esteenä. Ei edes lapset. Lapsille, kodinhoitoon ja omaan hyvinvointiin jää myös aikaa, mikäli osaa vain aikatauluttaa omat menonsa oikein. En kuitenkaan väitä, että tämä ihan kaikille sopisi, mutta pienin askelin on hyvä lähteä tavoittelemaan omia unelmiaan ja suunnitelmiaan, vaikka olisikin niitä lapsia.


4 kommenttia:

  1. Olipas hyvin kirjoitettu teksti! Varmasti omat haasteensa siinä, että saa ajan ja jaksamisen riittämään tuolle kaikelle, mutta niinkuin oikeastaan sanoitkin - kun uskoo itseensä, on kaikki mahdollista :)

    http://fiiaelina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiitos kirjoituksesta. Itse myös kahden lapsen äiti. Olen opiskellut viimeiset 7,5 vuotta. Ensin ammattikorkeakoulututkinnon ja sen perään ylemmän oon nyt vetässy, oppari vielä ��
    Alemman tutkintoni aloitin kun olin 5 kuulla raskaana. Lapsi syntyi joululomalla. Toinen tuli kaksi vuotta myöhemmin. Avioliitto meni karille tässä kaikessa hötäkässä, mutta varmaan se olisi muutenkin mennyt. Nyt oon ttyöelämän ja lasten kanssa opiskellut kolme vuotta ja viimeinen puolivuotinen käynnistyy... kuten totesit, ei ehkä kaikkien hommaa mutta mahdollista. Tsemppiä sulle opintoihin.

    V

    VastaaPoista
  3. Mä oon opiskele ammatti- ja amk-tutkinnot työn ja lastenhoidon yhteydessä. Rankkaa oli ja olin koko ajan jaksamisen äärirajoilla. Jos saisin nyt valita niin tekisin toisin. Lasten kanssa keskittyisin vain toiseen, joko opiskeluun tai työhön.

    VastaaPoista

Asiattomat kommentit menevät suoraan roskakoriin ;)