torstai 30. elokuuta 2018

Pikku-isäntä lehmiä paimentamassa.





Me käytiin tässä yhtenä viikonloppuna Kristianin kanssa katsomassa lehmiä, tai siis äiti meni kuvaamaan ja Kristian tuli mukaan. Olen löytänyt taas innon kuvaamiseen ja sen on nyt tässä parina viikkona nähnyt, kun olen käynyt tekemässä erilaisia kuvauksia ja tulossakin on vielä muutama kalenterissa :) Ihana päästä lempiharrastuksensa pariin pitkän tauon jälkeen!

Kristian oli kyllä innoissaan kun pääsi maatilalle. Vaikka kotonakin asutaan maalla ja on eräänlaisia maatilan töitä, mutta hän viihtyi tuolla kuitenkin loistavasti, vaikka lehmät olivatkin läheltä melko pelottavia. Navetassa hän ei uskaltanut tulla yhden lehmän ohi, mutta kummasti hän silti uskalsi tulla tilan emännän ja minun perässäni laitumelle. Siellä hän touhusi omiaan minun kuvatessa ja kun lehmän alkoivat lähestyä uteliaisuuttaan, tultiin melko nopeasti äidin helmoihin turvaan noita pelottavia isoja, uteliaita otuksia. 

Hän oli kyllä sitä mieltä, että oli todella kivaa ja pari lehmää meillekkin on saatava, mutta kyllä taitaa ne kissa ja koira riittää tällä hetkellä loistavasti, vaikka itse kärsinkin kissakuumeesta. Kristian on kuitenkin persoonaltaan sellainen, että tulevaisuudessa hänestä vielä tulee maatilan isäntä. 

Miten lapsilla meni kuukausi isin kanssa kotona?




Kyllä tuntui hyvältä palata koulunpenkille. Tehnyt omalle mielelle hyvää. Sen myötä myös blogi on ollut vähän hiljaiselolla, koska tämä uusi alku ja totuttelu on vienyt voimat. Opiskelu kun on ollut sitä, että samalla ollaan 1-3 päivää viikossa työssäoppimassa ja sen 2-4pv opiskelemassa koulussa tunneilla. Nyt kun on viikot saatu rullaamaan, on jo helpompaa istahtaa koneen ääreen päivittämään blogia.

Meillä tosiaan lapset ovat viettäneet tämän kuukauden isän kanssa kotona päivisin, koska J:llä oli kuitenkin käytettävissään vielä isäkuukausi. Ensi viikolla on lapsilla edessä uutta, sillä kristian aloittaa päiväkodin ja jessika menee perhepäivähoitajalle. Mutta, miten tämä kuukausi on lapsilla mennyt kotona isän kanssa?

Samanlaista se on ollut kuin äidinkin kanssa. Ollaan iloisia kun tulen kotiin ja ei olla reagoitu yhtään sen erilailla äidin poissaoloon kuin silloin kuin isä olisi poissa. Toki, jessikalla oli aluksi hieman enemmän äitiä ikävä, koska on äidin tyttö. Yhtäinnoissaan tulevat ovelle vastaan kun tulen koulusta tai työssäoppimasta ja sitten se jo unohtuu, että olen ollut poissa. J sanoi, että luuli kotona olemisen olevan haastavempaa kuin se oikeasti oli, puheideni perusteella. Toki, molempien mieli on erilainen ja kumpikin ottaa henkisesti asiat erilailla, joten sekin voi vaikuttaa siihen, miksi se on tuntunut helpommalta. Ja totta, onhan se helpompaa olla kotona kahden kävelevän lapsen, kuin vauvan ja taaperon kanssa.

Isien pitäisi kyllä enemmän rohkaistua jäämään kotiin lasten kanssa ja äitien rohkaistua enemmän jättämään lapsia myös isien vastuulle. Vaikka se lastenhoito tai kotityöt ei mene ihan sillain kuin itse hoitaisi kotona, on se hyvä lapsien kannalta saada nähdä myös toisenlaisia toimintatapoja kotona, koska emmehän kaikki ole tehty samasta muotista. 

Oletko itse liian takertuva, etkä antaisi juuri vastuuta isälle lastenhoitoon? Miksi? | Onko teillä isä viettänyt aikaa lasten kanssa kotona äidin ollessa opiskelemassa/töissä? | Mitä mieltä itse olet siitä, pitäisikö isien hoitaa lapsia kotona enemmän vai vähemmän?