tiistai 29. toukokuuta 2018

Luulin minussa olevan vikaa, olin väärässä.


Mulla on ollut unelma. Mulla on tälläkin hetkellä unelma. Unelmat ovat kuitenkin tulleet ja menneet. Mulla on myös ollut tavoitteita, välitavoitteita ja mulla on myös edelleen tavoite. Silti kuitenkin ensimmäisen etapin saavutettuani, mielenkiintoni ja innostukseni lopahtaa. Unelmat vaihtuu ja tavoitteet vaihtuu. Tajusin uusimman cosmopolitanin luettuani, että mistä on kyse! Lehdessä oli artikkeli ”Löydä kaikki unelmasi”, jossa kerrotaan multipotentiaalisesta henkilöstä.

Kuvan © Pixabay

Kun luin artikkelin, kaikki karvani nousivat pystyyn. Artikkeli kertoi ihan minusta! Minä kun innostun hyvin nopeasti, motivaatio on korkealla ja opin ripeästi. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua innostuksesta, motivaatio katoaa ja tekeminen tuntuu jotenkin liian tylsältä. Selkeästi seuraan kaavaa, innostun, mutta kun tietty taso on saavutettu, tunnen tyhjyyttä ja kyllästyn.

Luulin olevani yksin asian kanssa, ja luulin olevani vain laiskapaska, joka ei saa koskaan aikaiseksi mitään, vaan ajelehdin vain valtameressä. Tunnen myös riittämättömyyttä, koska kesken on monta erilaista projektia, ja mistään en saa kiinni. On se kiva tietää, että tälle on oikeasti nimitys ja sitä on olemassa! Mukava tietää myös, että kohtalotovereita on tuolla jossain.

Kuvan © Pixabay

Siksi en ole koskaan valmistunut, siksi bloggaamiseni on vaihtelevaa, siksi opiskelumotivaationi on vaihtelevaa, välillä on kausia kun mikään ei innosta ja välillä kausia, että kaikki on ihanaa ja kivaa. Olen nyt tyytyväinen, koska tiedän mistä se johtuu! Nyt vain on jatkettava asenteella, että on ihan OK, että kaikkea ei saa maaliin asti ja että projekteja on samaan aikaan miljoona.

Oletko huomannut itsessäsi olevan multipotentiaalia? Jos olet lukenut kyseisen artikkelin, mitä ajatuksia se sinussa herätti?

tiistai 22. toukokuuta 2018

Vauvavuosi on nyt ohi



Vihdoin se kauan odottamani vauvavuosi on ohi, ja neiti on jo taapero! Heh, olen varmaan ainoa äiti, joka vain odottaa, että lapset kasvaa ja ovat itsenäisempiä. Toki, elämä helpottui kyllä kerta heitolla, kun neiti siinä 11kk iässä lähti kävelemään, ei ollut kitinää, eikä harmitusta, kun ei pääse haluamaansa kohteeseen tarpeeksi nopeasti, olivathan polvetkin kovilla konttaamisen kanssa. 

Viime torstaina käytiinkin jo 1v neuvolassa hakemassa rokotteita ja mittoja. Neiti on kyllä melko mini, pituutta 74,2cm ja painoa 8460g. Selkeästi isänsä puolelle tullut, kun on niin siro. Rokotuksista nousi vain pieni kuume illalle ja vähän on nenä vuotanut, mutta ei mitään sen kummempaa onneksi!

Täti kirjoittikin korttiin näin: "Touhukas tyttö. Sirona kasvaa tasaisesti omilla käyrillä. Iho hyvä. Aukile pieni. Vatsa toimii. Sai yhdistelmä- ja MPR-rokotteet. Hampaita tulee lisää. Ruoka maistuu, tav. maito käytössä. Nukkumiset ok. Kävelee hienosti. Äiti-sanaa tapailee."

Mitä jäi käteen vauvavuodesta? Helppo lapsi, jolla on täysin kaksosen mieli. Vauvavuosi oli itselleni henkisesti raskasta, koska se lapsi on kuitenkin niin avuton ja siinä joutuu olemaan niin paljon kiinni. Vaikkakin lapsi itsessään oli helppo, ei valvottanut ja söi hyvin, kävi se kuitenkin henkisen puolen päälle. Nyt helpottaa, kun ei tarvitse miettiä ruokien suhteen juurikaan mitään, hän kävelee eli pääsee liikkumaan eteenpäin ja tykkää leikkiä isoveljensä kanssa mielellään. Joten jälleen on äidillä helpompaa tehdä kotitöitä, kun toinen ei ole niin kiinni ja avuntarpeessa. Kaksi vauva vuotta takana, toivottavasti ei yhtäkään enää edessä. 

Miten te olette kokeneet vauvavuoden? Raskaana vai helppona? 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Aasialaistyylistä kastiketta suomalaisella twistillä, kukkakaali"riisi" pedillä.



Kehittelin tämän ruoan, kun alkoi tekemään mieli aasialaisia makuja. Mietin, miten voisin toteuttaa kastikkeen ilman soijaa, ja tehdä katikkeesta niin sanotusti rasvaisemman ja kermaisemman. Tässä on lopputulos, joka maistuu varmasti kenelle tahansa!

Tarvitset:
paketin kinkkusuikaleita
2dl smetanaa
1dl kermaa
1tl Panang Currytahnaa
mausteita (intialainen mausteseos, cajunmausteseos, paprikamauste, currymauste, korianteri, suola ja valkopippuri)
ripaus koskenlaskijaa

Paista kinkkusuikaleet voissa tai öljyssä, lisäten ensin pannulle mausteet, kuivamausteet ja tahna, sitten maustamattomat kinkkusuikaleet. Ruskista kinkkusuikaleet mausteessa, ja lisää sen jälkeen purkki smetanaa ja loraus kermaa. Murustele koskenlaskija kastikkeen sekaan ja sekoittele. Anna vähän aikaa kiehahtaa ja ota kastike pois liedeltä. Nauti riisin tai kukkakaaliriisin kera!

Kukkakaaliriisi taas valmistuu yksinkertaisimmillaan niin, että kukkakaali raastetaan. Sen jälkeen olen sen höyryttänyt MicroCook kannussa mikrossa 5min, ja se on valmista! Hoituu siis siellä samalla kun teen kastiketta. Riisin voi myös vaikka paistaa voissa pannulla, mutta omaan suuhun tulee parhaimman makuista höyryttämällä.

Näin pystyy syömään koko perhe, muut tavallisella riisillä ja itse omalla riisillä. Hyvin helppoa ruoanlaittoa, jos elämäntapanaan erilainen ruokavalio!
Mitä erikoisempaa te olette valmistaneet viimeksi? Mistä ruokakulttuurista saat parhaiten vaikutteita? Näkyykö teillä erikoisruokavalio paljon ruokaa tehdessänne?

maanantai 14. toukokuuta 2018

Prinsessan oma päivä



Lauantaina juhlittiin prinsessan ihan omia 1-vuotissynttäreitä. Jos hän olisi ajallaan syntynyt, eli laskettuna päivänä, olisi ollutkin neidillä ihan oikea syntymäpäivä. Virallisestihan hän täyttää vasta 22 päivä vuoden, mutta vanhempien omien menojen vuoksi, päätettiin juhlia ne päivää ennen äitienpäivää. Oli myös mukavempi näin, niin tuli juhlittua kaikki samalla kertaa!

Tarjottavia en ehtinyt kuvaamaan, ne kun meni parempiin suihin! Tarjolla oli kuitenkin mansikka-kermatäytekakku, sitruuna-limejuustokakku, tonnikala-oliivipannari, feta-pinaatti-tomaattipannari, cocktailpiirakoita ja munavoita niiden kaveriksi, ja sitten ihan vain pientä naposteltavaa, irtokarkkeja, suolakeksejä, muumikeksejä, poppareita ja sipsiä. Hyvin riitti tarjottavat, sillä kaikki kutsutut eivät edes paikalle päässeet, kävivät kuitenkin aikaisemmin jo kylässä tai tulevat nyt kuluvan viikon aikana käymään. 

Jessika ei ollut kyllä millänsäkkään väkimäärästä. Tyytyväisenä vain teputteli menemään ja nautti väenpaljoudesta. Mekkokaan ei haitannut menoa, nautti vain se päällä olosta. Ulkona tuli vähän sanomista, niin kuin aina, kun ei voinut mekko päällä istua eikä varsinkaan kävellä paljain jaloin. 

Hyvin ihmiset toivat lahjoja, vaikka laitoin jo kutsuun, että mitään ei välttämättä tarvitse tuoda. Pääosin vaatteita, kuten hiljaa mielessäni toivoinkin, koska tuota tavaraa on aivan tarpeeksi. Lopputunnelmana todella kiva ja hyvä päivä, nähden ihmisiä ja syöden hyvin.
Miten teillä on mennyt 1-vuotissynttärit? Tuliko paljon lahjoja? Mitä mieltä lapsi oli synttäreistään?

maanantai 7. toukokuuta 2018

Hullu kuin äidiksi tullut, kirja joka antaa tukea ja turvaa.


Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut - äitiyden pilvilinnat ja todellisuus oli kirja, josta en olisi oikeasti tiennyt mitään, ellei sitä olisi minulle suositeltu. Heh, en selkeästi lue tunnettuja blogeja tarpeeksi, jotta olisin tähän kirjaan törmännyt.

Kirja itsessään kertoo Naakan tuloa äidiksi, mitä on tapahtunut sen jälkeen ja millaisia tuntemuksia hän on kokenut koko lapsiprojektin aikana. Tämä kirja sopii hyvin kaikille äideille, äitiydestä haaveileville ja myös niille, jotka eivät ole ihan varmoja haluavatko joskus äidiksi. Teos on ennen kaikkea myös hyvin opettavainen miehille, joten suosittelen lyömään kirjan käteen myös toiselle osapuolelle. 

No, mikä tästä kirjasta tekee hehkutetun? Yksinkertaisuudessaan se, miten paljon ihminen voi käydä sisäistä kanssa käymistä itsensä kanssa odottaessaan esikoistaan, mitä olettaa äitiyden olevan ennen lapsen saantia, mitä pelkotiloja voi kohdata ja mitä tapahtuu kun lapsi tulee maailmaan. Kirja kiteyttää hyvin kaiken sen, mitä meiltä äideiltä odotetaan, tai ajatellaan mitä muut ajattelevat omasta kasvatustyylistään. Se on myös hyvä tarina siitä, miten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on selvitty ja miten siihen saa apua.

Naakan raskaus oli hyvinkin rankka, kun vertaa vaikka omiin raskauksiini. Itselläni ei ollut pahoinvointia ollenkaan kummassakaan, mutta hänellä oli paha pahoinvointi. Tämä kertookin jo sen, että jokaisen raskaus on yksilöllinen ja pahassakin raskaudessa, tämä teksti tuo turvaa ja tukea sen raskausajan läpi käymiseen. Kirja avaa eräänlaisia lukkoja ja tunnetiloja, mitä voi kokea raskausaikana ja sen jälkeen. Siksi se on mielestäni loistava vertaistuki jokaiselle äitiydestä haaveilevalle tai jo raskaana olevalle.

Nyt kun miettii tulevaa ja kohta onkin äitienpäivä, on tässä hyvä lahjavinkki sille omalle äidille luettavaksi! Miksei vaikka vauvakutsu lahjaksi sille odottavalle äidille myös! Vaikka itselleni olikin vaikea tavallaan samaistua kirjaan, koska lapset ovat olleet helppoja tapauksia, voi se olla jollekkin se tuki ja turva. Samalla helpottaen jo äidiksi tulleiden oloa, joilla on ollut raskas raskaus tai raskas vauvavuosi, kuin kertoen, ettei ole tilanteessa yksin.
Mitä te tykkäsitte kirjasta? Mitä olet lukenut viimeksi?

tiistai 1. toukokuuta 2018

Viljattomat munkkidonitsit vappuun.



Munkkia teki vapuksi mieli, joten sitä sitten tehtiin vähähiilihydraattisesti, sokerittomasti, gluteenittomasti ja viljattomasti. Tosin, donitsin muotoon, koska en halunnut alkaa pelleilemään öljyn kanssa. Näistä tuli kyllä kivan makuisia, menee kivasti kahvin tai teen kanssa! Ja sopii todella moneen ruokavalioon. Tällä taikinalla onnistuu tehdä kyllä munkkirasvallakin.

n. 10 donitsia
Taikina:
3 kananmunaa
50g voisulaa
1dl kermaa
1dl vettä
2rkl psylliumia
2dl kookosjauhoja
2rkl karppisokeria
2tl leivinjauhetta
1tl kardemummaa

Päälle:
Voisulaa
Karppisokeria

Sekoita kananmunat, voisula, kerma, vesi ja psyllium sähkövatkaimella sekaisin. Sekoita kuiva-aineet erillisessä kulhossa. Sekoita kuiva-aine seos munaseoksen sekaan, kunnes taikina on kiinteä pallo. Painele taikinaa donitsivuokiin ja paista uunissa 200 asteessa 20 minuuttia.

Voitele jäähtyneet donitsit voisulalla ja painele karppisokeriin. Nauti.