maanantai 31. joulukuuta 2018

#NoBuy2019


Monesti kaupassa näkee jotain kivaa ja haluaa ostaa sen. Tuote kulkeutuu mukana kassalle ja sitä kautta kotiin. Kuitenkin kyseinen tuote voi olla hetkellisesti kiva, kunnes se ajautuu kaapin perälle. Sieltä sen löytää vuoden päästä ja miettii, miksi tällainenkin on tullut ostettua, jos se vaan makaa täällä ilman käyttöä. Veikkaan, että tämä on hyvinkin tuttu tunne monelle ihmiselle. Löytää tavaroidensa seasta asioita, joita ei edes tiennyt omistavansa. Tästä syystä, haluan heittää ilmoille haasteen. Lähde mukaan #nobuy2019 -haasteeseen!

© Pixabay

Mikä tässä on sitten ideana? Itseasiassa, sen idean tähän voi kehitellä ihan itse, määrittelemällä ensin omat sääntönsä. Pääsääntöisesti idea on se, että vuoden aikana ei osteta mitään, mitä ei lasketa elintarvikkeeksi tai hygieniatuotteeksi. Jokainen voi kuitenkin halutessaan soveltaa tätä sääntöä omaan suuntaansa. Itselleni olen esimerkiksi määritellyt sen, että en osta mitään itselleni tai itseäni miellyttääkseni. Lukuun ottamatta mahdollisesti uusia vaatteita kirpputoreilta runkoni kaventuessa uusiin mittoihin. Lapsille on kuitenkin ostettava uutta vaatetta ja uusia kenkiä, koska he kasvavat koko ajan. Näin ollen heidän tarpeensa olen laskenut pois laskuista tämän toteuttamiseksi.


Ideana tämähän on jo vanha juttu, sillä youtubesta löytyy ainakin muutamia videoita menneiltä vuosilta vloggaajien kuvaamana, ainakin englanniksi. Suomessa tämä ei ole ollut juurikaan isojuttu, mutta voisi olla sitä konmarittamisen jälkeen. Itseasiassa idea tämän toteuttamiseen lähti facebookin konmari -ryhmästä, josta toteutettiin oma alaryhmänsä tälle nimenomaiselle haasteelle.

Miksi lähdin sitten mukaan? Siksi, koska minulla menee oikeasti järki ja hermot tähän tavarapaljouteen, joka meillä vallitsee! Ja kaikkiahan meiltä löytyvää, ei edes oikeasti tarvita. Välillä kaappeja penkoessa tulee vastaan tavaroita, joiden olemassaolosta ei ole ollut edes tietoinen tai sitä ei ole tarvittu viimeiseen 5 vuoteen. Haluan lähteä tähän mukaan juuri siksi, että voin rauhassa vuoden aikana hiljalleen käydä paikkoja läpi ja hävittää kaiken, jota emme tarvitse. Kun uutta ei tule sisään ja vanhaa lähtee, alan löytämään oman sisäisen rauhan kun alkaa olemaan tilaa! 

© Pixabay

Haluan myös nähdä, saisinko tällä haasteella itseni opetettua säästäväisemmäksi ihmiseksi. Aina on ollut tapana kuluttaa rahat niin, että mitään ei ole jäänyt säästöön. Ei edes juomisen ja tupakoimisen loputtua ole jäänyt niihin mennyttä rahaa säästöön, vaan ne on jotenkin kummasti kadonneet muualle. Tämä haaste kuulostaa siltä, että se voisi opettaa rahankäyttöä uudelleen. Olkoon tämä uuden vuoden lupaukseni vuodelle 2019!

Kaikkihan tässä on täysin psykologista, koska on omasta mielestään kiinni pystyykö tähän ja onnistuuko tämän toteuttamaan. Kokeilematta sitä ei kuitenkaan voi sanoa, että on yrittänyt tai saavuttanut asian. Näinhän se on jokaisen matkan varrella olevan etapin kohdalla. Lähde siis mukaan tekemään hyvää itsellesi, omalle mielellesi ja ympäristölle osallistumalla haasteeseen! Jos minä tulen pystymään tähän, pystyt sinäkin! <3  

Lähdetkö mukaan haasteeseen? Vai lupaatko jotain muuta itsellesi ensi vuodelle? Mitä? 

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Helppo vinkki uhmaikäisen neljävuotiaan käsittelyyn

Joulu se siinä vierähti ohi ja kohti uutta vuotta mennään. Enää joulun jälkeen joulupukki ei tuo lahjoja -pelottelu toimi niin hyvin, joten piti keksiä meidän uhmikselle luovempi ratkaisu "kilttinä" olemiseen. Jokainenhan meistä tykkää palkinnoista, eikös vain? Kehittelin neljävuotiaalle tällaisen ratkaisun, jossa palkinnoksi saa tarran ja kun on tietty määrä kerättynä tarroja, saa jotain kivaa tai tehdään jotain kivaa yhdessä. 


Meillähän on neljävuotiaan kanssa isoimmat ongelma kohdat juuri käyttäytymisen suhteen ja syömisen suhteen. Ei tahdottaisi kuunnella, haukutaan vanhempia ja kiusataan pikkusiskoa. Ruokakaan ei aina maistu, ja se on useinmiten pahaa. Joten näihin "ongelma" kohtiin halusin tuoda parannusta palkitsemisen keinoin. 



Yksinkertaisuudessaan tällaisen palkitsevan tarrataulun tekemiseen tarvitset vähän kontaktimuovia, paperia ja tarroja. Halutessaan voi lehdestä leikata kuvat paperille kuvituskuviksi. Kontaktimuovia paperin päälle, johon laitetaan tarrat kiinni. Näin ne on helposti otettavissa paperista irti, kun on tullut tietty määrä täyteen ja arkki on puhdas uutta satsia varten.

Meillä kun tulee käyttäytymiseen 20 hymynaamaa, tehdään jotain kivaa yhdessä esim. mennään leo's leikkimaahan tai leikkipuistoilemaan parempaan puistoon. Kun syömiseen tulee 20 hymynaamaa, saa jotain kivaa kaupasta, esim. herkkua tai pienen lelun. Näiden parin päivän aikana olen jo huomannut, että lapsi oikeasti haluaa saada ne 20 tarraa täyteen, jotta tavoitteet toteutuisivat. Nämä on myös asetettu seinälle hyvin näkyvälle paikalle, jotta lapsi voi itse katsoa tuloksia. 

Nämä motivoivat kyllä hyvin lasta saavuttamaan pääpalkinto. Jokainen lapsi on toki erilainen ja jokaisen vanhemman kasvatustyyli on erilainen. Sen oman löytää vain kokeilemalla!

Onko teillä ollut käytössä tarratauluja? Ovatko ne olleet toimiva ratkaisu?


perjantai 14. joulukuuta 2018

Ensimmäinen joulujuhla


Eilen olimme ylpeinä vanhempina lapsemme ensimmäisessä joulujuhlassa. Haettuani Kristianin tarhasta, oli hän jo innoissaan ja reippaana palaamaan sinne illalla takaisin, jotta pääsisi esittämään roolinsa ja laulamaan. Viikolla kysyin, mitä joulujuhlassa tehdään, mutta ei hän osannut sanoa kuin en minä tiedä, vastaukseksi. Joten joulujuhlan teema ja tapahtumat olivat hyvin pimennossa viimeiseen asti.

Ensimmäisenä oli tottakai tunnettu näytelmä Jeesus lapsen syntymästä. Tämä oli vain lyhennetty versio. Kristian esitti yhtä tietäjistä, vaikka koko päivän puhui, että näyttelisi paimenta. No, ovathan ne melkein sama asia. Näytelmän jälkeen lapset esittivät muutaman jouluisen laulun, jonka jälkeen nautittiin kahveista ja heidän leipomistaan pipareista. Lähdettyämme, lapset saivat vielä tonttujen tuomat pienet pussit, jotka sisälsivät karkkia.

Joulujuhla oli kaikin puolin hyvä. Kun omaa joulujuhlaa muistelee, oli tonttupusseissa karkkien sijaan omena, pipari ja kortti. Sanoisin, että tässä asiassa se vanha malli olisi parempi, koska liika sokerikaan ei kuitenkaan ole hyväksi hampaille. Ensi vuonna sitten uudestaan!
Oletteko te olleet jo lasten joulujuhlissa? Millainen teidän juhlanne oli?

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Viljattomat piparkakut jouluun!



Elämäntavastaan huolimatta, joulua voi silti viettää nauttien pipareista. Tässä onkin kiva resepti viljattomaan jouluun!

Tarvitset:
100g voita
0,5tl neilikkaa
0,5tl kardemummaa
0,5tl kanelia
2dl mantelijauhetta
1rkl psylliumia
¾ kookosjauhoa
2kpl kananmunan valkuaista

Sulata voi mausteiden kanssa kattilassa. Sekoita mantelijauhe, sekä psyllium erillisessä kulhossa. Lisää joukkoon voisula ja sekoita. Anna taikinan turvota n. 30 minuuttia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita taikinaan. Sen jälkeen lisää taikinaan kookosjauho, sekoita tasaiseksi ja kääri taikina muovikelmuun. Anna levätä yön yli jääkaapissa.

Seuraavana päivänä kauli taikina kahden leivinpaperin välissä tasaiseksi levyksi ja ota siitä muotilla keksejä. Aseta keksit pellille ja paista ne 200 asteisessa uunissa n. 5-8 minuuttia. Anna piparien jäähtyä n. 10 minuuttia, ja laita ne vielä tunniksi 100 asteiseen uuniin kuivumaan. Kun piparit ovat jäähtyneet, säilytä niitä ilmatiiviissä purkissa esim. Tupperwaren optimum -sarja on tähän tarkoitukseen loistava.

Nauti piparit aurajuuston tai chiahillon kera! Mikäli makeutta pipareihin haluaa, voi esim. karppisokeria pistää vähän valkuaisten sekaan ennen vatkausta. 

lauantai 10. marraskuuta 2018

Helppo vinkki minkä tahansa suunnitteluun!

Kokeisiin lukeminen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Yleensä olen paniikissa edellisenä iltana lukenut vain kerran koe alueen läpi, toivoen, että pääsen kokeesta edes läpi. Aina puhutaan, että kokeisiin lukeminen pitäisi aloittaa viikkoa ennen koetta. Päätin nyt toteuttaa tämän, hankalempien aineiden kohdalla.

Ensi viikolla minulla on tiedossa ruotsin koe. Ruotsi on kielenä ollut tavallaan kiehtova, mutta silti, sen opiskelu ei ole koskaan napannut. Varsinkin nyt aikuisena lukio-opiskelijana, tunnen olevani vaikeammassa asemassa, kuin suoraan yläasteelta tulleet. Yllättäen olen yllättynyt positiivisesti itsestäni, sillä olen kuitenkin saanut sanakokeista yllättävän hyviä arvosanoja ja sanoja on jäänyt päähäni. Kompastuskivi on kuitenkin edelleen se kielioppi ja sanajärjestys, joten työtä on vielä paljon tehtäväksi.



Ekaa kertaa elämässäni tein suunnitelman, mitä ja miten luen tulevaan kokeeseen. Näin saan käytyä koealueen aiheet ja alueet helposti läpi, viettäen päivää ennen koetta lepopäivän aivoille, jotta kaikki se tieto jonka keräsin ennen lepopäivää, pysyisivät muistissani paremmin. Tämän suunnitelman tukena sanojen opetteluun on vielä erikseen quizlet-pelit, jotka ihana ruotsinopettajamme on meille valmiiksi tehnyt! 

Tätä viikkosuunnitelma pohjaa on helppo muokata myös omaan arkeen sopivaksi (esim. ruoanlaiton suunnitteluun, siivouksen suunnitteluun) tai esimerkiksi jonkun asian tavoitteluun. Toimii siis tavallaan bujon tapaan, mutta on koko ajan näkyvillä ja suunnittelet viikon kerrallaan.  Haluan jakaa tämän tekemäki viikkosuunnitelma pohjan teidän kanssanne, joten voit ladata sen täältä ilmaiseksi! Hauskoja hetkiä suunnitelmien kanssa :)

Millaiset toimintatavat sinulla on/oli kokeisiin lukemisessa? / Teetkö paljon suunnitelmia erilaisien tilanteiden varalle? / Haluaisitko joskus kokeilla jonkin asian suunnittelua etukäteen?

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kristian 4v neuvolassa.


Ajatella, siitä on jo 4 vuotta kun sain pienen nyytin syliin ja hän on jo iso poika! Me vietimme Kristianin 4-vuotissynttäreitä lauantaina nauttien sukulaisten seurasta ja tarjottavista. Virallinen päivä on huomenna, ja sen kunniaksi käytiin tänään neuvolassa. Saatiin rokotus ja meillä oli kyllä todella reipas ja kuuntelevainen poika tänään. 


Hän jäi hyvillä mielin tekemään neuvolatädin kanssa tehtäviä. He olivat piirrelleet, leikanneet saksilla, katselleet kuvaa ja keskustelleet siitä. Katselleet lisää kuvia, joista piti laskea tai osoittaa saman kuuloisien kuvien joukosta se, jonka neuvolatäti sanoi. Siellä oli myös rakenneltu, tehty kuulo koe ja pujoteltu helmiä nauhaan. Olivat myös kävelleet viivaa ja heitelleet palloa.

Leikkaaminen oli tuottanut vaikeuksia oikealla kädellä, mutta vasemmalla kädellä onnistui, neuvolatädin samalla pitäen paperia ilmassa. Saksien käyttöä pitäisi kotona harjoitella lisää. Kynää hän oli pitänyt oikeassa kädessä, mutta kynäotetta pitäisi vielä viilata, samalla kun harjoittelee erilaisten kuvioiden piirtämistä. Kuvioissakin oli hieman parantamisen varaa, koska hän olisi mieluiten piirtänyt ympyrää. Muuten meillä onkin hyvin oppivainen ja kuuntelevainen lapsi, joka toimii ohjeiden mukaan. Kasvaa omalla käyrällään tasaiseen tahtiin. Rokotuksenkin otti hyvin vastaan istumalla penkillä ja rohkeasti antoi tädin laittaa piikin käsivarteen.


Kristian on kyllä pienestä pitäen käyttänyt yhtälailla molempia käsiään asioiden tekemiseen. Itsellänikin on taipumusta monikätisyyteen, kirjoituskäsi on kuitenkin oikea. Nyt täytyy treenata paljon kynän käyttöä hänen kanssaan, jotta saataisiin se käsi vakiintumaan, jonka johdosta kynäotekin olisi parempi. Monilla nelivuotiailla se kun on vakiintunut jo tässä vaiheessa kynäote toiseen käteen. Voi olla, että se vielä voi muuttua vasempaan meidän kohdalla, koska se ei ole tarpeeksi vakiintunut. Tuemme kuitenkin lastamme, tulee hänestä kumman kätinen tahansa.

Miten teillä meni 4-vuotisneuvolassa? Millaiset synttärijuhlat teillä vietettiin?

perjantai 2. marraskuuta 2018

Läski äiti treenaa osa 4 - Miten meni ensimmäinen kuukausi laihdutusbujon kanssa?


Kuukausi sitten aloitin laihdutusbujon, joka on kyllä selkeästi motivoinut minua eteenpäin. Kuukausi meni hyvin nopeasti, pysytellen melkein koko kuukauden ruokavaliossa. Kuitenkin olen hyvin tyytyväinen kuukauteeni, vaikka liikuntaa olisi voinut lähtökohtaisesti olla enemmän. Pimenevät illat eivät oikein houkuta lenkille otsalampun valossa, ja työssäoppimispäivinä on varsinkin helposti mehut poissa kotiin päästyä. Salilla olisi mukava käydä, mutta iltaisin on kyllä valmis menemään jo puoli yhdeksältä nukkumaan. Eiköhän se rako salilla käymiselle vielä jostain kohtaa päivää vielä löydy.

 © Pixabay

Ruokailun suhteen olen alkanut enemmän taas sisäistämään sitä, että tämä on se ruokavalio mitä elämältäni haluan ja missä haluan pysyä. Huomasin sen, kun nautin yhtenä iltana ns. cheat dayna suffeli puffi -pussin, kun löysin niitä vielä vanhalla kuosilla motonetistä. En pystynyt syömään edes puolta pussia, kun alkoi jo tökkiä vastaan ja yököttää. Seuraava päivä vasta olikin kamala, sillä tunsin kärsiväni maailman pahimmasta krapulasta. Ei enää uudelleen, sillä tällä ruokavaliolla yleistasoisesti olen energinen, nukun hyvin ja mieli pysyy tasaisena.

Tulokset olivat kuitenkin todella hyviä, vaikka en päässytkään -2,5kg tavoitteeseeni. Tietenkin kohta alkavilla kuukautisilla on varmasti vaikutusta asiaan, sillä ne tuovat aina mukanaan +3kg heiton painoon. Tästä on hyvä jatkaa taas kuukausi eteenpäin!


© Pixabay


Nyt niitä tuloksia, painoa lähti tosiaan 900g. Vaikka vannoin, että käyn vain kerran kuussa vaa’alla, tuli silti välillä käytyä. Parhaimmillaan tulos oli -3,3kg, mutta lähestyvien naistenvaivojen turvotus on tullut kylään. Allit eli habat oli pysyneet samana, oikealta lähtenyt -0,5cm. Vyötäröltä oli lähtenyt -9cm ja lantiolta -3cm. Reisistä oli oikeasta lähtenyt -4cm ja vasemmasta -1cm. Tässä sen näkee, luottakaa ennemmin mittanauhan kertomiin lukuihin, kuin siihen, mitä vaaka näyttää. Vaaka kun ei kerro aina koko totuutta ;)

Miten oma laihdutusprojektisi on edennyt? Onko tullut takapakkia vai tuloksia?
Ps. Luethan edelliset osat: 3 - 2 - 1

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kun vauvakuume iskee

” Vauvakuume kumpuaa vahvasta kaipuusta omaan lapseen. Toisilla vauva valtaa ajatukset täysin yllättäen, toisilla haave on kulkenut mukana vuosia ja tulee yhä uudestaan, vaikka perhettä jo olisikin.”lähde: Kaksplussan nettiartikkeli 

 © Pixabay
Tämä artikkeli on jo yli vuoden vanha, mutta silti havainnollistaa hyvin sitä, miksi ja miten vauvakuume iskee. Artikkelissa oli hyvä kohta, jossa kerrottiin 27-vuotiaan kahden lapsen äidin kokemus vauvakuumeen iskemisestä yllättäen kunnolla ensimmäisen kerran. Kolmen kympin korvilla yllättäen tulee se kunnollinen vauvakuume tavallisemmin naisiin, kuin sitä nuorempiin tai vanhempiin.

Lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä siitä syystä, sillä itse juuri olen joutunut tämän kunnollisen vauvakuumeen uhriksi. En ole ennen potenut näin pahaa vauvakuumetta kuin nyt. Täytin juuri 26 ja vannoin vielä vuosi sitten, että en enää ikinä tee lapsia. Tällä hetkellä kamppailen sisäisesti vauvakuumeen tuomien hellyttävien tunteiden ja järjen kanssa. Järki sanoo, että ei enää ikinä raskautta kiitos, mutta vauvakuumeen tuomat tunteet haluavat kovasti ottaa vallan.

Pahinta tässä on ehkä se, että miehelle tämä olisi täysin ok ajatus, jos tulisi vielä kolmas lapsi. Itselleni tämä on henkisesti paljon raskaampaa, jos muistelee edellisiä raskauksia ja sitä, miten raskas se vauvavuosi on. Joudun miettimään, onko kaikki sen arvoista, että saan vain tyydytettyä vauvakuumeilun tuomat tunteet ja sen vielä yhden lapsen kaipuun. Päätös tulee ehdottomasti olemaan vaikea.

Oletko itse joutunut kamppailemaan vauvakuumeen kanssa? Teitkö myönteisen vai kielteisen päätöksen?

perjantai 19. lokakuuta 2018

Oikeasti kääretortulta maistuva torttu.

Kokeilevan keittiöstä päivää! Mun ajatukset on kovin pyörineet tänään jonkinlaisen makean perässä, joten päätin testailla uudestaan vähähiilihydraattisen kääretortun tekoa, vähän erilaisemmalla reseptillä. Tämä torttuhan maistui ihan kääretortulle! Ja ennen kaikkea, riitti todellakin taltuttamaan mun herkutteluhimoni.




Tarvitset:
4 kananmunaa
karppisokeria oman maun mukaan
40g mantelijauhetta
2rkl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
2dl kermaa
pala tummaa suklaata

Ensimmäisenä tee karppisokerista ns. tomusokeria sauvasekoittimella. Lisää sokeria munien sekaan, mutta muista jättää vähän koristeluun. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet (mantelijauhe-kaakaojauhe-leivinjauhe) hyvin sekaisin. Sitten tulee se tärkein ja varovaisin vaihe, kääntele jauhoseos varovasti muna-sokeriseokseen, jotta se pysyy edelleen kuohkeana. Kun ainekset ovat sekoittuneet, kaada taikina pellille ja paista 200 asteisessa uunissa 10min.

Tällä välillä voi levittää puhtaan leivinpaperin pöydälle, ripotella siihen loppu sokeri. Täytteen kerman vaahdottaa ja rouhii tumman suklaan pieneksi muruksi ja sekoittaa kerman sekaan. Kun olet ottanut rullan uunista, kumoa se leivinpaperin päälle ja rullaa rullaksi ja anna jäähtyä. Kunnes rulla on jäähtynyt, avaa se ja lisää täyte, rullaa uudelleen. Tämän jälkeen, nauti! :)

Resepti on täysin vähähiilihydraattinen, gluteeniton ja viljaton.

Mitä reseptiä sä olet viimeksi kokeillut? Oliko lopputulos toimiva?

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Mikä minut tekee onnelliseksi?

Onnelliseksi minut tekee..


Syksy. Rakastan ruskaa ja ruskan värejä. Luonnon kauneus tuo esiin minussa luovuuteni ja antaa mielenrauhan. On myös sopivan viileä, eikä ole liian kuuma. Tykkään muutenkin pukeutua villakangastakkiin, ja rakastan vesisadetta. Siksi syksy tekee minut onnelliseksi.

Lapset. Omat lapset ovat kyllä yksi onnellisuuden herättävä voima. On päiviä, kun tekisi myydä ne ensimmäiselle vastaantulevalle, mutta pääosin lapset saavat minut onnelliseksi. He tukevat minua, rakastavat minua ja olen heille kaikki kaikessa.

Parisuhde. Tuntuu et kaikki menee edelleen hyvin, siihen nähden kuinka pitkä parisuhde on jo takana. Toisen huomioiminen ja se, että on itse huomion keskipisteenä tekee minut onnelliseksi. Kaikki toimii.

Hyvä ruoka ja ruoanlaitto. Ruoka saa ihmisen kuin ihmisen onnelliseksi. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on ollut itselleni pelastus. Voin hyvin, energisesti ja mieliala ei vaihtele juurikaan. Ruoka maistuu hyvältä ja on hyvin monipuolista. Ruoanlaitto on mahtavaa ja on kiva kokeilla keittiössä kaikkea uutta. Erilaisten reseptien soveltaminen omaan ruokavalioon sopiviksi on ehdottomasti yksi intohimoni.



Lenkkeily. Koiran kanssa metsässä kulkeminen ja luonnosta nauttiminen tekee minut onnelliseksi. Pystyn ajattelemaan rauhassa ja miettimään ratkaisuja ratkaisemattomiin asioihin. Raikas ilma, luonto ja se kaikki rauhallisuus saa itseni levolliseen tilaan ja hyvälle tuulelle.

Meditoiminen. Se hiljaisuus, se rauhallisuus ja kaikki mikä liittyy meditoimiseen, saa minulle hyvän olon ja näin ollen olen onnellinen. Tämä on jälleen tapa, jolla voin järjestellä ajatuksiani ja olla omissa oloissani hetken rauhassa.

Siisti koti. Harmittaa, että kodin pitäminen puhtaana on hieman jäänyt kaiken muun alle, mutta kunhan keittiö pysyy siistinä ja yleisilme on koko ajan siisti, pystyn nauttimaan ja olemaan. En kestä sekasortoa, siksi olen oppinut sisäistämään, että leluja lojuu kuitenkin aina lattialla. Kunhan keittiön työtasot ovat siistit ja puhtaat, eikä niillä ole mitään ylimääräistä, viihdyn kotona.


Positiiviset ihmiset. Keräämällä lähelleni positiivisia ihmisiä, oma positiivisuuteni vahvistuu ja pysyn itsekin positiivisena. Ajatukset muuttuvat positiivisiksi ja minusta tulee levollinen ja rauhallinen. Silloin sisäinen energiataso nousee ja tunnen pystyväni tekemään vaikka ja mitä.

Minua tukevat ihmiset. Ilman näitä ihmisiä, jotka viettävät aikaa lapsien kanssa, ja antavat minulle mahdollisuuden tehdä sitä mistä tykkään ja mistä voin hyvin, tekevät minut onnelliseksi. On ihanaa, että on ihmisiä, jotka tukevat omaa hyvinvointiani ja omia projektejani. 

Nämä kaikki asiat saavat tällä hetkellä itseni onnelliseksi. On oikeasti mahtavaa olla positiivinen ja onnellinen ihminen, koska se oikeasti tarttuu. Positiivisuus myös auttaa jokaista saavuttamaan tavoitteensa ja unelmansa. Haluankin, että jokainen teistä joka tämän lukee, kirjaa paperille ylös muutaman asian joka tekee sinut onnelliseksi ja sitä myötä vahvistaa omaa positiivisuutta. Asioita, jotka tekevät positiiviseksi, voi tulla helposti lisää. Muista ne asiat, jotka tekevät sinut positiiviseksi myös kiireen ja negatiivisen ilmapiirin keskellä, saat niistä voimaa ja tukea kohdata vaikeatkin asiat. 

Millaisia positiivisia asioita sinun elämästäsi löytyy? / Oletko saanut niistä voimaa vaikeinakin aikoina? / Miten olet löytänyt positiivisuutesi, mikäli olet joskus sen hetkellisesti kadottanut?


maanantai 8. lokakuuta 2018

Läski äiti treenaa osa 3 - Apuväline laihduttamisen tueksi


Mulla on mennyt iso osa syksystä herkuttelemiseen. Pidä herkkupäivä, kohta se on jo kahden viikon mittainen herkkuhetki. Hetken päästä jo kuukauden. Laihdutetut kilot tulevat takaisin, mikä avuksi? Yksinkertaisesti se, että löytää motivaation uudelleen ja muistaa olla pitämättä herkkuhetkiä enää ikinä. Ainakin omalla kohdallani. Nyt otin apuvälineeksi laihdutuksen tueksi bujon, johon olen merkinnyt ensin tavoitteita matkan varrelle, jotta asiat olisivat muuallakin kuin ajatuksissani.


Tavoitteiden lisäksi löytyy seuraavalta aukeamalta kuvat itsestäni puolipukeissa, jotta nähdään mistä sitä lähdetään. Tulostin ne siihen itselleni muistutukseksi, että haluanko oikeasti näyttää tuolta, joka kuvissa seisoo, vai saavuttaa jotain parempaa ja terveellisempää. Sen lisäksi löytyy lähtötilanne ja tavoite, jotta siihen päästään. Tämän tulen tekemään joka kuukauden alussa kuvia myöden, jotta lopuksi näkee oikeasti silmällä sen, että työtä on tehty maalin saavuttamiseksi.


Viikko näkymään listaan liikunnat, syömiset ja toiselle sivulle sille viikolle sopivan motivaatio tekstin. Merkitsen myös päivien päätteeksi hymiöllä, onko päivä mennyt hyvin syömisten osalta vai onko tullut lipsuttua ja herkuteltua. 



Pyrin tällä viikolla saavuttamaan jokaisen päivän kohdalle vihreän hymiön ja edes liikkumaan jollain tapaa päivän aikana. Pienet askeleet saavuttavat helposti jotain suurempaa. Muistuttaakseni itseäni liikkumaan, tulostin myös tekstin "did you WORKOUT today?" tietokoneen läheisyyteen, jotta se on aina näkyvillä.

Moni on sanonut, että olen ehkä asettanut itselleni kovat tavoitteet ja palkitsen itseäni harvoin. Tiedän kuitenkin olevani persoona, joka helposti tyytyy siihen ensimmäiseen etappiin, joten siksi palkitsen itseni vasta, kun ensimmäinen 10kg on lähtenyt. Palkintoni itselleni on kuitenkin kovia, joten eiköhän ne motivoi!

Millaisia apuvälineitä teillä on jonkin asian saavuttamisen tueksi? Miten palkitset itsesi?

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tavoitteiden saavuttaminen, miten se onnistuu?


Joskus on hyvä ottaa kahvikupponen ja istuutua pöydän ääreen paperin ja kynän kanssa. Miettiä sitä, mitä haluaa elämältään saavuttaa ja mistä unelmoi. Vaikka ajan myötä paperilappu jäisikin unholaan, ja löytäisit sen viiden vuoden päästä uudestaan, huomaisit saavuttaneesi kaiken, josta unelmoit ja mitä tavoittelit. Sähköisessä muodossa tämä ei toimi, koska ajatukset ovat helpompi kirjoittaa kynällä paperille, ja se jää helpommin ihmisen kuvamuistiin, kuin se, että kirjoittaa ne koneella ja tallentaa pilvipalveluun.

© Pixabay

Minä olin itse unohtanut tämän, kunnes koulussa eteen tuli tehtävä, missä kirjoittaa jostain aiheesta, jonka haluaa saavuttaa, listaamalla tavoitteet joka kuukaudelle sen saavuttamiseksi. Sitä tehdessä sähköisesti totesin, että minun on istuttava alas ja kirjoittaa näitä asioita paperille, joita haluan saavuttaa ja joista unelmoin. Aikomuksena on ollut jo pitkään tehdä myös kuvista leiketaulu seinälle, jotta näen joka päivä, mistä unelmoin ja mitä tavoittelen. Nyt toteutan sen.

Mutta miksi näin? En osaa selittää, mutta yleensä ne tavoitteet ja unelmat toteutuu, kun niitä haluaa ja kirjoittaa ne ylös tai tekee leikekirjan. Myös motivaatio niiden asioiden saavuttamiseen pysyy hyvänä, kun ajatukset on päästänyt mielestään ulos konkreettiseksi asiaksi. Ne ajatukset myös muistuu helpommin mieleen, kun ne ovat näkyvissä. Vaikkakaan ei näkisi joka päivä, vain silloin tällöin. Itseäni ainakin helpottaa nähdä joka päivä motivaation ylläpitämiseksi tai motivaation kadotessa, katsoa omia tavoitteitaan muistutellen ne itselleen mieleen.

© Pixabay

Jotkut sanovat, että se on vain maailmankaikkeus, jota ohjaat sillä, että ajattelet positiivisesti, jotta se tapahtuu. Tähän liittyen onkin hyvä istahtaa alas, ja katsoa Netflixistä dokumentti Salaisuus (The Secret) tai lukea se kirjana. Siinä oli kyllä ihan hyviä pointteja. Siinä olen samaa mieltä, että kun ajattelet positiivisesti, tapahtuu sinulle positiivisia ja hyviä asioita. Se vain vaatii enemmän ponnisteluja ja halua, kuin negatiiviset asiat, jotka ovat saavutettavissa helpommin ja nopeammin.

Halu saavuttaa on jotain suurempaa, kuin olla tavoittelematta tavoitteitaan. Muistakaa tavoitella niitä oman hyvin voinnin kannalta tärkeitä ja itsellenne tärkeitä asioita joka päivä. Mikään ei ole yhtä hienompi tunne, kuin saavuttaessaan tavoitteensa. Pysykää positiivisina ja iloisina persoonina, se vie jokaisen ihmisen pitkälle!

Oletko sinä katsonut dokumentin/lukenut kirjan The Secret (Salaisuus)? Mitä mieltä olit? Ajatteletko yleensä positiivisesti asioissa ja tilanteissa? Mikä on sinun tapasi saavuttaa unelmasi/tavoitteesi?

lauantai 8. syyskuuta 2018

Multitaskaus, mitä hyötyä siitä on arjessa?

Olen aina ollut sellainen, etten osaa olla, jos keskityn vain yhteen projektiin. Minun pitää keskittyä aina moneen eri projektiin samaan aikaan, jotta saan jotain aikaiseksi ja pitääkseni itseni kiireellisenä. Joskus tästä luonteenpiirteestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta ne ovat kausittaisia juttuja, onneksi. Miten tämä sitten näkyy meillä arjessa?


copy; pixabay

Suoraan sanottuna, multitaskaus on arjessa aivan loistava apuväline. Varsinkin nyt, kun välillä tekee kiireessä lähtöä kouluun ja lapset vie hoitoon, kotona kun pitää kuitenkin tehdä monta eri asiaa samaan aikaan. Nopein aika taitaa olla 10 min kun lapset ovat valmiina autossa lähtemään matkaan. Lähdöissä sen varsinkin näkee, koska päästään nopeasti lähtemään.

No, miten ne aamut sitten toimii? Minä olen kuin kersantti armeijassa, lapset ylös, hammaspesu, vaatteet päälle ja autoon. Tähän sisältyy vielä isomman pissalla käynti ja oman naaman laitto. Meillä toimitaan hyvin ripeästi kaiken suhteen. Toki, isona apuna on esikoinen, joka haluaa tehdä asioita itse, joten pukeminen sujuu hyvinkin nopeasti, kun ei ole kuin yksi lapsi puettavana kahden sijaan. Toki, yleensä itse herään jo aikaisemmin nauttimaan oman aamupalan rauhassa, lapset syövät monesti omansa vasta päiväkodissa.


copy; pixabay
Kotitöissä tämä toimii myös yhtä hyvin. Toki, olen asiassa perfektionisti, että tykkään tehdä kaiken tietyssä järjestyksessä, mutta kiireen keskellä, pystyn jatkamaan helposti monta asiaa samaan aikaan, jos on tullut keskeytyksiä tai pitää tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Tänäkin aamuna tein siinä aamupalaa, löin ruokaa lautaselle ja teen hautumaan vähäksi aikaa, samalla täyttäen astianpesukonetta, jotta sen sai päälle ennen lähtöä. Ja hyvin onnistui. Näissä asioissa tämä on kyllä loistava piirre, terveisiä vaan teille lapsista haaveileville multitaskaajille, tulette olemaan loistavia äitejä.

Toki uskon, että monesti meidät naiset on biologisesti ohjattu tällaiseen multitaskaamiseen, koska pitäähän meillä lastenkin kanssa olla silmät selässä. Selviämme tällaisista asioista miehiä ja niitä yksilöitä paremmin, jotka eivät tähän asiaan pysty. Toki, itsellänikin on kohtia, joissa on vaikea multitaskata, kuten keskittyminen lukemiseen, opiskeluun tai muuhun, joka vaatii parempaa keskittymistä ja huomiointia, kuin esimerkiksi nyt se astianpesukoneen täyttö.

Miten teillä, pystytkö tekemään montaa projektia samaan aikaan? Oletko huomannut siitä olevan hyötyä kotitöissä?

torstai 30. elokuuta 2018

Pikku-isäntä lehmiä paimentamassa.





Me käytiin tässä yhtenä viikonloppuna Kristianin kanssa katsomassa lehmiä, tai siis äiti meni kuvaamaan ja Kristian tuli mukaan. Olen löytänyt taas innon kuvaamiseen ja sen on nyt tässä parina viikkona nähnyt, kun olen käynyt tekemässä erilaisia kuvauksia ja tulossakin on vielä muutama kalenterissa :) Ihana päästä lempiharrastuksensa pariin pitkän tauon jälkeen!

Kristian oli kyllä innoissaan kun pääsi maatilalle. Vaikka kotonakin asutaan maalla ja on eräänlaisia maatilan töitä, mutta hän viihtyi tuolla kuitenkin loistavasti, vaikka lehmät olivatkin läheltä melko pelottavia. Navetassa hän ei uskaltanut tulla yhden lehmän ohi, mutta kummasti hän silti uskalsi tulla tilan emännän ja minun perässäni laitumelle. Siellä hän touhusi omiaan minun kuvatessa ja kun lehmän alkoivat lähestyä uteliaisuuttaan, tultiin melko nopeasti äidin helmoihin turvaan noita pelottavia isoja, uteliaita otuksia. 

Hän oli kyllä sitä mieltä, että oli todella kivaa ja pari lehmää meillekkin on saatava, mutta kyllä taitaa ne kissa ja koira riittää tällä hetkellä loistavasti, vaikka itse kärsinkin kissakuumeesta. Kristian on kuitenkin persoonaltaan sellainen, että tulevaisuudessa hänestä vielä tulee maatilan isäntä. 

Miten lapsilla meni kuukausi isin kanssa kotona?




Kyllä tuntui hyvältä palata koulunpenkille. Tehnyt omalle mielelle hyvää. Sen myötä myös blogi on ollut vähän hiljaiselolla, koska tämä uusi alku ja totuttelu on vienyt voimat. Opiskelu kun on ollut sitä, että samalla ollaan 1-3 päivää viikossa työssäoppimassa ja sen 2-4pv opiskelemassa koulussa tunneilla. Nyt kun on viikot saatu rullaamaan, on jo helpompaa istahtaa koneen ääreen päivittämään blogia.

Meillä tosiaan lapset ovat viettäneet tämän kuukauden isän kanssa kotona päivisin, koska J:llä oli kuitenkin käytettävissään vielä isäkuukausi. Ensi viikolla on lapsilla edessä uutta, sillä kristian aloittaa päiväkodin ja jessika menee perhepäivähoitajalle. Mutta, miten tämä kuukausi on lapsilla mennyt kotona isän kanssa?

Samanlaista se on ollut kuin äidinkin kanssa. Ollaan iloisia kun tulen kotiin ja ei olla reagoitu yhtään sen erilailla äidin poissaoloon kuin silloin kuin isä olisi poissa. Toki, jessikalla oli aluksi hieman enemmän äitiä ikävä, koska on äidin tyttö. Yhtäinnoissaan tulevat ovelle vastaan kun tulen koulusta tai työssäoppimasta ja sitten se jo unohtuu, että olen ollut poissa. J sanoi, että luuli kotona olemisen olevan haastavempaa kuin se oikeasti oli, puheideni perusteella. Toki, molempien mieli on erilainen ja kumpikin ottaa henkisesti asiat erilailla, joten sekin voi vaikuttaa siihen, miksi se on tuntunut helpommalta. Ja totta, onhan se helpompaa olla kotona kahden kävelevän lapsen, kuin vauvan ja taaperon kanssa.

Isien pitäisi kyllä enemmän rohkaistua jäämään kotiin lasten kanssa ja äitien rohkaistua enemmän jättämään lapsia myös isien vastuulle. Vaikka se lastenhoito tai kotityöt ei mene ihan sillain kuin itse hoitaisi kotona, on se hyvä lapsien kannalta saada nähdä myös toisenlaisia toimintatapoja kotona, koska emmehän kaikki ole tehty samasta muotista. 

Oletko itse liian takertuva, etkä antaisi juuri vastuuta isälle lastenhoitoon? Miksi? | Onko teillä isä viettänyt aikaa lasten kanssa kotona äidin ollessa opiskelemassa/töissä? | Mitä mieltä itse olet siitä, pitäisikö isien hoitaa lapsia kotona enemmän vai vähemmän?


torstai 12. heinäkuuta 2018

Muutoksen tuulia

Vähän jo alustavasti kerroin edellisessä postauksessa, että jotain muutosta on syksyyn luvassa. Mun facebookkaverit tietävätkin jo tämän muutoksen, koska olen sen siellä jo paljastanut. Mun unelmani eivät kuitenkaan silti muutu, vaikka tein tällaisen ratkaisun. Tulen edelleen toteuttamaan sen pitkäaikaisen haaveeni, vaikka nyt täytyykin tehdä näin.

 Koko asu koostuu kirpputorivaatteista! Ekologista :)

Mä nimittäin täytin keväällä yhteishakupaperit ja hain kouluihin! Pääsin opiskelemaan liiketalouden perustutkintoa Sataeduun. No, miksi tällainen ratkaisu, koska unelmani on kuitenkin päästä eläinlääketieteelliseen? Ihan siksi, että mä en henkisesti jaksa olla enää kotona. Haluan ihmisten ilmoille. Mun pisteet eivät olisi edes riittäneet lukioihin, koska mun peruskoulun todistus ei ole mitenkään kehutuimmasta päästä. Voin jatkaa nettilukiota myöhemminkin, tai suorittaa tämän tutkinnon yhdistelmäopintoina, jonka aion tehdä. Mulla on myös kesken jääneistä tieto- ja viestintätekniikan opinnoista käytynä oikeastaan samat kurssit kuin liiketalouden ekana vuonna käydään, joten saan aika paljon hyväksi lukuja tälle alalle. Vaikka mun haaveet ja unelmat eläinlääkiksestä siirtyy, ei se tarkoita, että en koskaan tulisi sinne hakemaan! 



Tarvitsin myös ratkaisun, joka mahdollistaisi työn saannin. Työtä saa helpommin, kun sulla on toisen asteen koulutus alla, trust me, yrittänyt olen töitä löytää, tuloksetta. Tämä on siis minun plan b, jolla mahdollisesti pääsee työllistymään kaupan alalla, ja voin sitten työn kanssa yhdessä suorittaa lukion loppuun netin kautta / täydentää lukio-opintojani, saadakseni hyvät eväät eläinlääkistä varten ja saada hieman rahaa säästöönkin, mikäli ihan kaikki haluamani lukio-opinnot onnistu yhdistelmäopintoina. 

Miten sitten lapsien kohtalo syksyllä? J jää lapsien kanssa koti-isäksi elokuuksi, jonka jälkeen lapset menevät päiväkotiin. Mielelläni olisin halunnut Jessikankin pitää mahdollisimman pitkään kotona, mutta oma hyvinvointi menee sen edelle. Henkisesti en voi hyvin, jos olen vielä kotona näiden 3,5 vuoden jälkeen, joten on aika päästä huoltamaan itseäni. Joku voi mieltää tämän itsekkääksi ratkaisuksi, mutta jotkut tilanteet vaativat itsekkyyttä, ja ihmisen täytyy kuitenkin muistaa huolehtia itsestään ja hyvinvoinnistaan, vaikka lapsia onkin. Mä odotankin jo innolla koulun alkamista!

Lähdetkö sinä opiskelemaan syksyllä pitkän kotona olo jakson jälkeen? / Lähdetkö opiskelemaan? / Lähdetkö toteuttamaan unelmaasi, vai ensin varasuunnitelmaa?

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Isojoen markkinat 2018






Kesän tapahtumat on korkattu Isojoen markkinoiden merkeissä. Oli kyllä kiva käydä viettämässä hetki aikaa perheen kesken ihmisjoukon vilinässä. Myyntikojujen ja standien lisäksi siellä oli lapsille polkutraktorikisaa ja erilaisia laitteita. Kristian halusikin ensimmäisenä toukkajunaan, kävi kääntämässä pomppulinnassa ja suuntasi kisaamaan polkutraktorilla, josta saikin lapun paikalliseen k-markettiin hakemaan pingviinijäätelöä ilmaiseksi. Muutama autokin siellä oli myynnissä, näistä kuvassa tuo söpö mini.

Haastavinta markkinoilla oli kyllä tuo uhmaava 3,5v, joka olisi halunnut vaikka ja mitä. Hän sai kympin markkinarahaa, osti sillä lelun, jota ei olisi enää halunnutkaan kun se oli maksettu. No, onneksi ei oltu ainoita vanhempia kiukuttelevien lapsien kanssa markkinoilla. No, Kristian oli tyytyväinen kun sai vähän lakritsipötköjä mukaan ja hyvänä motivaattorina toimi jäätelö, joka haettiin kaupasta markkinoiden jälkeen. Maistoin markkinoilla myös highlanderin lihaa ensimmäistä kertaa metvurstin ja makkaran muodossa, ja oli kyllä ihan 6/5! 

Vielä olisi tulossa parit kesäntapahtumat, ennen kuin koittaa paluu uuteen arkeen. Tästä luvassa sitten lisää myöhemmin! 

Mitä te olette tehneet perheenne kanssa tänä kesänä? Mitä tulette tekemään vielä tänä kesänä?

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Suussa mureneva siemennäkkäri oliiviöljyyn + arvonta


Postaus on toteutettu yhteistyönä Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa.

Minä rakastan oliiviöljyä. Tykkään käyttää sitä mielummin ruoanlaitossa, koska se ei käy niin isoa prosessia kuin rapsi/rypsi/auringonkukkaöljy. Ja nimenomaan extra virginiä, koska se on kaikista luonnollisemman prosessin käynyttä ainetta, kuitenkin hyvän ja miedon oliiviöljyn löytäminen ei ole ollut helppoa. Luulin jo löytäneeni sen, mutta kun sain tämän oliiviöljyn kokeiluun, en voinut kuin rakastua! 


Urtekram Luomu Estate Extra Virgin Oliiviöljy on hyvin miedonmakuista, hellästi kylmäpuristettua, luomua oliiviöljyä, joka tehdään luomu oliiveista kreetalla luomutilalla, joka toimii jo kolmannessa polvessa. Sillä on jopa maantieteellinen merkintä! Tämä öljy tulee ehdottomasti vanhan tilalle käyttöön omassa ruoanlaitossani ja salaatinkastikkeena, ja en todellakaan voi kuin suositella. Tätä voi juoda vaikka shottina aamuisin hyvien rasvojen lähteenä, lähtee kivasti aamu käyntiin.



Oliiviöljyhän on todella monipuolinen käyttää, ja teinkin tätä herkullista siemennäkkäriä kyseiseen öljyyn. Tämä on myös meidän esikoisen lempparia ja näkkärihän on täysin vegaanista, gluteenitonta ja viljatonta, joten sopii monipuolisesti ihan kenen tahansa ruokavalioon!

Tarvitset:
1dl Auringonkukansiemeniä
1dl Seesaminsiemeniä
0,5dl chiasiemeniä
0,5dl pellavansiemeniä
0,5dl kurpitsansiemeniä
2dl kiehuvaa vettä
0,5dl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita siemenet, lisää kiehuva vesi ja öljy, anna turvota 10min. Chieasiemenet vaativat pientä turvotusta, jotteivat ne turpoa vasta mahassa. Tee seoksesta levy pellille ja paista uunissa 40-60min, riippuen uunista, tasosta uunissa jne. Leikkaa palasiksi ja anna jäähtyä ritilänpäällä, niin tulee rapeita! Kylkeen voi tehdä vaikka oliiviöljy-voilevitteen, avokado-oliiviöljy levitteen ja nauttia!

Ja minulla onkin iloisia uutisia, sillä saan arpoa teidän kesken yhden oliiviöljypullon! Aikaa osallistua arvontaan on 13.7 asti ja arvontaan osallistut näin:
Yhden arvan saat kommentoimalla kenttään nimesi, sähköpostiosoitteesi ja sen, mihin käyttäisit öljyä.
Toisen arvan saat tykkäämällä Kat von Yvonin -facebooksivuista ja Hyvinvoinnin tavaratalon sivuista.
Kolmannen arvan saat liittymällä blogini lukijaksi sivupalkista. 
Onnea arvontaan! :) 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Läski äiti treenaa osa 2 - Löysin jälleen ilon liikuntaan.





Minä olin tässä jonkin aikaa hukassa. Viime osan jälkeen, meille kotiutui ripuli, jonka jälkeen flunssa, joten sairastellessa ei viitsinyt liikkua, että joskus paranee. Noh, sitten se liikunta vähän jäi senkin jälkeen ja syömisetkin ovat olleet mitä sattuu tässä kesäauringosta nauttiessa. Paino ei kuitenkaan tänä aikana noussut, mutta ei se laskenutkaan, kuitenkin ihan hyvä, että jo laihdutetut kilot on karistettu, eivätkä tulleet takaisin.

Nämä ehkä kuulostavat tekosyiltä, mutta koko mieli on vaikutuksissa koko kehoon. Kun mieli ei voi hyvin, eikä saa ajatuksiaan siihen, mihin haluaa, tulee tehtyä kaikenlaista tyhmää, kuten oltua laiska ja herkuteltua. Eilen minä kuitenkin päätin, että hei, voisi lähteä Lulun kanssa katsomaan, paljon meiltä tulee matkaa laavulle ja takaisin, jos sinne vaikka joskus eksyisi paistamaan makkarat. Ja heti helpotti! Oli ihana nauttia kahdenkeskeisestä ajasta koiran kanssa, käytyä katsomassa kivoja maisemia ja ennen kaikkea se oma aika ja kiva ilta-aurinko! Lulu nautti myös, kun näki sorsia ja pääsi vähän viilentymään kotimatkaa varten.

Vielä kun pääsisi tästä makeannälästä niin kaikki olisi loistavasti jälleen kerran! Pitäisi kyllä vähän malttaa mieltänsä noiden vähähiilihydraattisten leipomuksien suhteen ja hakea apteekista kromia, mutta kun on kesä ja kesästä on kiva nauttia. Vielä on mielen kanssa töitä, mutta kyllä tämä tästä ajan kanssa. 

Haluaisitteko seuraavassa osassa hieman ruokapäiväkirjaa? | Miten olet itse saanut kadonneen motivaation takaisin, ja miksi se katosi?