maanantai 24. heinäkuuta 2017

Isovanhemmat, kuinka tärkeitä he ovat

Mammalandian yhteistyöpostaus.
Tässä kuussa aiheena mummolat/vaarilat. Muihin postauksiin voit tutustua täällä.

Voisin sanoa, että me olemme todella onnekkaita. Miehen vanhemmat, mamma ja pappa, asuvat ihan saman katon alla vain toisessa päässä taloa. Moni varmaan tämän lauseen luettuaan miettii, miten pystyn asumaan appivanhempien kanssa saman katon alla, mutta tulemme toistemme kanssa toimeen ja mukavempia ihmisiä saa hakea.

Takaisin aiheeseen. Lapset näkevät siis mammaa ja pappaa aivan joka päivä. Kristian varsinkin touhuaa paljon päivisin mamman kanssa ja käy paljon traktoriajeluilla papan kanssa. Ensimmäisenä kun sängystä noustaan, olisi poika jo hinkumassa mamman ja papan puolelle. Jos hän saisi päättää, hän varmaan asuisi siellä. On se hienoa, että naapurissa asuu isovanhemmat, jotka haluavat olla lapsenlapsiensa elämässä mukana päivittäin ja lapsenkin kannalta ihan mahtava homma! Heillä kun on jakaa viisautta ja rakkautta lasta kohtaan.

kristian leipoo mamman kanssa.

Mummu, minun äitini, käy täällä vähintään kerran viikossa. Monesti myös lapset ovat hänellä hoidossa omien lääkärikäyntien, kokousten tai ihan kauppareissun ajan. On todellakin ihanaa, että mummu haluaa olla myös lasten elämässä mukana ja touhuta heidän kanssaan sen minkä eläkkeellään ehtii. Monesti olen myös ollut lasten kanssa ihan mummun luona yötä, ja he ovat siitä tykänneet.

Isäni, pappa, käy meillä väliin silloin tällöin ainokaisia lapsenlapsiaan katsomassa. Harvemmin itse käymme siellä kylässä, ihan siitä syystä, että aika harvoin liikumme kotoa juuri mihinkään, vaikka välimatkakaan ei olisi hurja. Voisimme toki ryhtyä käymään hänen tykönään vähän useammin, mutta ehkä sitten, kun vauvakin on isompi.

Voisin luokitella myös yhdeksi ”mummuksi” minun tätini, että kummitätini. Hänellä ei ole omia lapsia, joten ei ole lapsenlapsiakaan. Hän kuitenkin käy meillä vähintään kerran viikossa, juuri äitini kanssa, ja on lapsien elämässä mukana. Tykkään, että hän voi kauttani kokea olevansa mummo, vaikka ei sitä välttämättä myönnäkkään.

Yhteenvetona on sanottava, että on rikkaus, että lapsiemme elämässä haluaa olla näinkin moni ihminen mukana. Olen aina itse kokenut isovanhemmat tärkeiksi, koska heillä on hienoja tarinoita ja muistoja, joita jakaa jälkipolville. Muistan itsekkin kuinka opimme tekemään siskoni kanssa pullia mummun kanssa, leivoimme usein, pelasimme korttia ja vietimme siellä öitä. Muistan myös kuinka pappa kertoi sotatarinoitaan, kuinka soittelimme hänen luonaan haitaria ja kävi usein meillä, koska naapurissa asui. On ihanaa, että lapsemme saavat kokea samantyylisiä hetkiä omien isovanhempiensa kanssa. Siitä iso kiitos.

Millainen suhde sinulla on/oli isovanhempiisi? Entä lapsillasi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomat kommentit menevät suoraan roskakoriin ;)