torstai 16. helmikuuta 2017

Unelma minä

Olen miettinyt viime aikoina paljon itseäni ja todellakin tätä mahassa kasvavaa pientä. Sitä, millainen olen nyt ja millainen haluaisin olla tulevaisuudessa ja millainen mennyt minäni oli. Olen kasvanut paljon ihmisenä esikoisen saannin myötä ja ajatusmaailma on muuttunut. Ennen olin laiska, saamaton ihminen, jota ei kiinnostanut koulunkäynti, enemmänkin ryyppääminen ja pikaruoka. Onneksi heräsin ajoissa tilanteeseeni, ennen kuin se johti mihinkään vakavempaan, tai ainakin tarpeeksi ajoissa.

Joskus en pitänyt huolta itsestäni, kunnes tajusin, että kehoa pitää huoltaa, jotta jaksaa. Silloin tutustuinkin ensimmäisiä kertoja karppaukseen. Tämäkin kun on tarkoitettu enemmänkin elämäntavaksi, tuli tehtyä lipsumisia hyvin usein. Ennen tätä raskautta ja alkuraskaudesta olin vähähiilarisella miten sattui, ja herkuttelin miten sattui. Nyt radi diagnoosin jälkeen olen päättänyt pysyä vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa, jossa joskus ja jouluna voi hieman herkutella. Tämä on toisaalta antanut hyvän pohjan tulevaisuuteen, nyt kun PAKKO pysyä kyseisessä elämäntavassa, siihen siirtyminen tuntuu helpommalta kuin ennen ja näin ollen voin nauttia uudesta elämäntavastani raskaudenkin jälkeen.

Olen siis edelleen se hieman kärsimätön persoona, jolle pitäisi kaikki toimia HETI. Olenkin päättänyt opetella hieman kärsivällisemmäksi tulevaisuudessa. Helpottaa huomattavasti elämää ja elämänlaatua, kun ei vaadi kaiken tapahtuvan heti, joka ei voikkaan tapahtua sormia napsauttamalla. Pyrin siihen, että olen se paras versio itsestäni, hyvä ei riitä.

Unelma minäni on siis kärsivällinen, aktiivinen, hyvinvoiva ihminen, jolla menee elämässä paremmin kuin hyvin. Sellainen, joka hyväksyy itsensä ja muut sellaisenaan. Hänellä on selkeät ajatukset unelmistaan ja elämäntavoistaan, joiden avulla jaksaa elämässään eteenpäin. Hän pyrkii hyödyntämään jokaisen ideansa ja inspiraationsa tekemäänsä ja olemaan luova. Hän on myös laihtunut huimasti, pyrkii olemaan paras äiti lapsilleen ja huokuu energiaa, joka tarttuu muihinkin. Sellainen on unelma minäni, joka toivottavasti olen kokonaisuudessaan parin vuoden kuluttua!


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Äitiyspakkaus esittely -video

Kokeilin tosiaan tuota 7D:n videointi mahdollisuutta. Laatu kusee, koska mun photoshoppi oli NIIIIIIIIIIIN hidas toimimaan editoinnin aikana, etten jaksanut kuin leikellä videota ja suosiolla tallentaa sillä laadulla minkä se mulle heti kättelyssä antoi. Talennusvalikkokin aukesi vasta 30min päästä klikkaamisesta, joten se kertoo jo jotakin.. Tehokkaampi kone olisi kiva! Mutta pidemmittä puheitta esittelyn pariin: 

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Sokerirasitus, miksi se kannattaa raskausaikana?

Nettipalstoja selatessa olen huomannut kuinka raskauden aikana käytävä sokerirasitus on kauhea peikko, ihmetellään, että mitä onko sinne oikeasti pakko mennä ja ihmisiä pelottaa. Olkaa onnellisia, että suomessa ne tehdään niille, joilla on siihen riski sairastua (vaikka mun mielestä sen vois tehdä kaikille, koska ei ne taustatekijät silti sitä kerro ettetkö voisi silti raskausajan diabetekseen sairastua.) Tiedän, se litku on kamalaa ja meinaa tulla ylös ja 12h paasto on perseestä, mutta se on tarpeellista sen lapsen kannalta, jota kannat sisälläsi.

Itse siis jouduin käymään kaksi kertaa, koska sukurasite ja ylipaino. Ensimmäinen käydään ennen raskausviikkoa 12 ja toinen noin raskausviikolla 26. Normaalistihan se on vain raskausviikolla 26 jos on raskauden edetessä tullut tilanne, että se nähdään tarpeelliseksi. Ensimmäisellä kerralla omat arvot olivat priimaa, mutta toisella kerralla ne olivat jo korkeat, joten minulla todettiin nyt raskausajan diabetes. Kristianista mulla arvot olivat loistavat, nyt ne eivät olleet, joten ei sitä etukäteen voi mitenkään arvioida, onko tässä raskaudessa nyt radi vai ei. 

Maanantaina on ylimääräinen neuvola, jolloin saan mittarin kotiin jolla mittailla verensokereita. Tämä todellakin herätti minut siihen, että nyt on PAKKO pyrkiä ottamaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta elämäntapaa ja raskauden jälkeen jatkaa ja laihtua, jotta myöhemmin tämän myötä vielä kohonneempi riski tyypin 2 diabetekseen alenisi. Radi ei ole myöskään hyväksi tuolle mahassa kasvavalle lapselle, joten hänenkin takiaan on oltava vahvana.

Suosittelen siis jokaisen käymään sokerirasituksessa raskausaikana, jotta mahdollinen radi diagnosoitaisiin ajoissa ja siihen saisi apua. Se on kuitenkin sikiölle haitaksi, sillä sikiö voi kasvaa kohdussa hyvinkin isoksi ja hänellä on myöhemmin kohonneempi riski altistua tyypin 2 diabetekseen. Joten ajattele omaa lastasi, älä itseäsi. Vaikka kuinka kuulostaa hirveältä olla 12h syömättä ja juomatta, juoda se sokerinen litku ja antaa 3 putkiloa verta (eka paaston jälkeen, toinen tunnin päästä ja toinen kahden tunnin päästä), kyllä sen verran kestää kärsiä. Olkaa vahvoja naiset! Muistakaa olla myös oksentamatta litkua ulos ja makuupaikka järjestyy varmasti jos on huono olo, koska jos oksennat niin joudut tekemään testin uudelleen.