tiistai 23. toukokuuta 2017

Yliaikaiskontrollista synnytyssaliin.

Maanantaina 22.05 kello 9.30 oli varattuna minulle yliaikaiskontrolliaika äitiyspoliklinikalle. Rutiini toimenpiteenä tosiaan ultrattiin ja tehtiin sisätutkimus. Ultrassa tehtiin painoarvio, joka oli noin 3,7kg ja huomattiin, että lapsivettä oli hyvin niukasti ja sekin pussi oli täynnä napanuoraa. Sisätutkimuksessa oli kohdunsuu jo 3-4cm auki ja kanavaa jäljellä n. sentti. Sieltä sitten yhdessä lääkärin kanssa oltiin sitä mieltä, että käynnistykseen mennään ja olinkin siihen jo varautunut etukäteen ottamalla synnärikassin mukaan.


Päästiin synnytyssaliin pienen odottelun jälkeen, jossa ensimmäiseksi minulta puhkaistiin kalvot, jotta omat supistukset alkaisivat. Kalvojen puhkaisusta huolimatta lapsivettä ei valunut yhtään, koska lapsen pää oli niin alhaalla ja tiellä jo, että se vähäinen vesi ei päässyt valumaan ohi. Kalvot puhkastiin noin kello 10.45, jonka jälkeen tuli muutama napakka supistus tunnin aikana noin 10 minuutin välein. Tämän jälkeen vauhditettiin jo hieman supistuksia ja niiden kipuja oksotosiinitipalla kello 11.45, jota sain n. 24ml suoraan suoneen. Supistukset alkoivatkin tuntumaan melkein heti kipeimmiltä ja sain aluksi panadolin ja ilokaasun käyttööni. Jonkin ajan kuluttua ne eivät kuitenkaan enää helpottaneet ja olinkin jo 6cm auki. Päätettiin kätilön kanssa yhteistuumin kokeilla kohdunkaulan puudutetta, koska se on ollut uudelleen synnyttäjälle hyvä kombo ilokaasun kanssa. Sain puudutteen ja olinkin jo 7cm auki. Ei mennyt tästä enää kauaa kun alkoi tehdä mieli ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti kokonaiset 5 minuuttia ja meidän tyttäremme oli maailmassa kello 13.52. Eli käynnistetty synnytykseni kesti vajaa 3 tuntia, eikä tuntunut missään!


Sieltä syntyi siis 3780g puhdasta rakkautta, jolla oli pituutta 49cm ja päännympärys 36cm. <3

maanantai 15. toukokuuta 2017

Niin sitä mentiin yli lasketun ajan..

rv 40+3

Ja niin vain se laskettuaika (12.05) meni ja tuli. "Kyllä se toinen lapsi syntyy aikaisemmilla viikoilla kuin ensimmäinen", yeah right. Kristian siis syntyi rv 39+2, mutta nyt porskutellaan jo viikkoja 40+3! Huomenna on viimeinen äitiysneuvola heti aamulla ja sieltä sit varaillaan aikaa synnärille yliaikaiskontrolliin ensi viikon maanantaille, jolloin raskaus on 10 päivää yli lasketun. 

Kaikki mahdolliset häätökonstit on kokeiltu, mutta mikään ei ole auttanut. Hyvä, jos joidenkin kohdalla nekin toimivat, mutta ei meidän kohdalla. Hän on kyllä monesti antanut merkkejä, että voisi tulla, mutta ei sitten ole malttanutkaan. Alkaa vain kyllästyttämään tämä maha, joka on koko ajan tiellä ja liikkuminen on lyllertämistä. No, jos jotain positiivista, niin viimeistään ensi viikolla on lapsi ulkona pakotetusti, jos sitä ennen ei mieli tulla itsekseen! :) 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mitä mukaan synnärille?


Vihdoin ja viimein sain aikaseksi pakata sairaalakassin valmiiksi lähenevää synnytystä varten. Viikkojahan on tällä hetkellä 36+5, joten oli jo aikakin! Tässä tosiaan minun sairaalakassini sisältö, joka on hieman erilainen esikoisen ajoilta. 

Mitä mukaan vauvalle?

Hieman sai miettiä, että mitä sitä ottaa mukaan kevätvauvalle, kun tuntui, että talvivauvalle marraskuun korvilla oli helpompi miettiä vaatteita, koska oli kylmä. Päädyin kuitenkin simppeliin ratkaisuun ja päätin, että mukana on kerrankin oltava jotain äitiyspakkauksesta. Niinpä kotiinlähtö vaatteet löytyivätkin tämän vuoden pakkauksesta haalaria lukuunottamatta. Halusin helppoa ja nopeaa, ja sitä sainkin valitsemalla napillisen kietaisubodyn, potkuhousut, ohuen lakin ja H&M:n karhupuvun, jolloin mukaan ei tarvitse erikseen tumppuja eikä villasukkia. Todella näppärä kokonaisuus siis, joka on helppo pukea päälle! Otan myös mukaan jo vauvalle tarkoitetun unilelun, jotta vauva tottuu siihen ja kiintyy siihen, kuten esikoinen aikoinaan omaansa. 

Mitä äidille?

Edellisen kokemuksen perusteella ensimmäiseksi valitsin mukaani ISON JUOMAPULLON. Mikään ei ollut suoraan sanottuna helvetistä, kuin se, että jatkuvasti sai nousta täyttämään sitä 2dl vesilasia. Onneksi varastosta löytyi tupperwaren 2l juomapullo, joten eipähän sitä tarvitse täytellä hetkeen. Samaten otan mukaan myös kirjan ja miniläppärin. Miniläppäri ihan sitä varten, että voin tehdä hieman koulujuttuja vauvan tuoksuttelun ja vauvaan tutustumisen ohella. Kirja taas siksi, jos haluaa rentoutua ilman tietotekniikkaa.

Reppuun pakkasin myös kuvasta puuttuvia juttuja. Osa tulee reppuun toki myöhemmin ja osaa en nähnyt tarvetta kuvata. Itselleni en ota vaihtovaatteina kuin alushousut, sillä voin hyvin kotiutua samoissa vaatteissa kuin synnärille mennessä. Myöhemmin pakkaan vielä kameran, puhelimen, puhelimen laturin ja tietenkin neuvolakortin, jota ei sovi unohtaa! Olen vielä kahden vaiheilla otanko kuulokkeet mukaan vai en, ihan vain siksi, että edellisellä kerralla vieruskaverin vauva huusi 24/7, niin saisin edes hetken rentoutua kuunnellen musiikkia. Taidan vielä lisätä myös pieniä naposteluja mukaan, kuten pähkinöitä ja kuivalihaa.

Tällainen on siis minun sairaalakassini sisällöltään. Ehkä tämä antaa jotain vinkkejä odottavia äitejä varten, että mitä sinne voi pakata :) 

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Isyydentunnustaminen neuvolassa


Vuonna 2014 kun kristian syntyi, jouduimme käymään tunnustamassa isyyden lastenvalvojan luona, lapsen ollessa n. 4 viikon ikäinen. Lastenvalvojan kysymykset olivat osa melko ahdistavia asian suhteen, ja sen huomasikin, että tämä käytäntö oli vielä ihan lapsen kengissä niistä päätellen. Tämän kokemuksen myötä voin sanoa, että on se onni, että se on siirtynyt äitiysneuvolaan!

Miten se siellä siis käytännössä toimii? Neuvolatäti ottaa isän, että äidin henkilötodistukset, täyttää laput ja kysyy isältä vain, että tunnustatko isyytesi. Thats it. Hyvin simppeli toimenpide, siihen nähden, mitä se lastenvalvojalla käydessä oli. Toki, isä voi peruuttaa tunnustuksensa vielä lapsen synnyttyä kuukauden sisällä, jos siihen on syytä tai epäilystä. Hän voi myös kieltäytyä jo neuvolassa tunnustamasta lasta omakseen ja tehdä sen jälkikäteen, mikäli haluaa tehdä DNA -testit ennen päätöstään. 

Mikä on ideana isyyden tunnustamisessa? Pääosin ideana on se, että isä tunnustaa biologisen suvun jatkuvuuden. Samalla myös lapsi saa oikeudet isän puolen perintöön ja isä tunnustautuu olevansa elatusvelvollinen lasta kohtaan. Myöskään lasta ei voi kastaa isän nimelle ennen kuin isyys on tunnustettu ja maistraatti on siitä saanut tiedon. Näin lapsella on oikeus kaikkeen näihin, johon sillä ei muuten olisi oikeutta.

Nyt tuntuu, että isyyden tunnustaminen ei ole enää niin lapsen kengissä, mitä se oli vielä kolme vuotta sitten, joten parempaan suuntaan on menty. Saa nähdä miten se toimii tulevaisuudessa, kun teknologia kehittyy ja ihmiset kehittelevät erilaisia laitteita. 

Ps. Isyyden tunnustaminen suoritetaan vain silloin, kun vanhemmat eivät ole naimisissa. Naimisissa olevat vanhemmat eivät siis joudu tätä tekemään, vaan puoliso toimii automaattisesti lapsen isänä, 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Jonkinlainen suklaakakku vähähiilihydraattisena

 vuoka on UltraPron piirakkavuoka

Tarvitset:
- 200g tummaa suklaata
- 200g voita
- 5 kanamunaa
- mantelijauhetta (ei pakollinen)

Sulata voi ja suklaa mikrossa varovasti tai vesihauteessa. Vatkaa kanamuna kerrallaan jäähtyneeseen voi-suklaa seokseen, jolloin siitä alkaa muodostumaan moussemaista. Lisää halutessasi vielä mantelijauhetta n. 1rkl vatkaten sekaan. Pistä vuokaan ja uuniin n. 10-15min 200 asteessa. Jos haluat mutakakkumaista, paista n. 10min, mutta jos haluat kakkumaisempaa niin pidempään. Nauti sen jälkeen jäähtyneenä kerman, marjojen tai mantelilastujen kanssa kahvin äärellä. Nam! Sopii myös hyvin puolitettuna esim. juustokakun pohjana.


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Konmaritus - toimiiko se oikeasti?



Olin jo pitkään miettinyt tätä tavarapaljoutta mikä meillä vallitsee ja sitä, että tarvitaanko me oikeasti näin paljon kamaa. En ollut vain saanut sitä potkua perseelle mistään. Yhtenä päivänä yksi facebook-kaverini olikin lisännyt minut Konmari suomi -ryhmään. Muiden postauksia lukiessa ja niistä innostuneena päätin, että tämähän voisi olla kokeilun arvoinen juttu! Sain sitten kirjan käsiini käytettynä postikulujen hinnalla ja luinkin sen samalta istumalta läpi. 

Kirja itsessään sisältää muiden ihmisten kokemuksia, pohjautuu japanilaiseen kulttuuriin ja piti sisällään kyllä todellakin järkevää tekstiä. Vaikka monet bloggaajat ja lehdet ovatkin paljastaneet kirjan sisällöstä jotain, kuten sen, että pidä vain tavarat, jotka tuottavat iloa, ei maritukseen oikeasti pääse sisälle, ennen kuin kirjan on lukenut. Kirjan lukeminen ei vie kun pari tuntia elämästäsi ja se fiilis sen jälkeen on sanoin kuvaamaton, kun sinulle aukeaa ihan uusi maailma. Siksi tätä kai sanotaan elämää mullistavaksi taiaksi.

Itse tosiaan aloitin jo marittamaan katsomalla omat vaatteeni läpi, ja vaikka onkin kiellettyä koskea toisen tavaroihin, oli minun pakko katsoa kristianin vanhaksi jääneet vaatteet läpi, koska hän ei itse siihen vielä ole kykeneväinen. Sitä oikeasti kun otti tuntumaa vaatteeseen ja mietti tuottaako se minulle iloa, oli tunne ensimmäisten vaatteiden kohdalla, että voiko tämä toimia, mutta vaate vaatteelta se tunne kaikkosi ja olo alkoi olemaan huomattavasti helpottuneempi kun sai tavaraa pois!

Omia vaatteita lähti uffin laatikkoon jätesäkillinen, vaikka niitä ei ennestäänkään paljoa ollut. Lapsen vaatteita koosta 50cm kokoon 86cm lähti varmaan 8 isoa reiman pussillista eteenpäin ystävälle, ja itsellenikin jäi vielä ihan tarpeeksi tätä tulevaa varten, koska kuitenkin lahjaksi tulee lisää vaatteita hänellekkin. Oli hyvin helpottunut tunne kun sai vaatekomeroon tilaa ja siellä mahtuu nyt jopa kulkemaan!

Kysymykseen toimiiko se oikeasti, voin vastata, että se toimii jos on asennoitunut siihen, että haluaa vähentää tavaran määrää! Minä ainakin edelleen jatkan marittamista, ja seuraavana onkin vuorossa omat kirjani, jotka taidan vain viedä kierrätykseen, jolloin saan ne nopeammin pois nurkista pyörimästä :) 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Uutta ilmettä työpisteelle




Työpöytä koki pienenmoista muutosta tässä yksi päivä, kun sain idean tehdä tuon keskimmäisessä kuvassa komeilevan taulun. Se sai kunniapaikan tosiaan pöydältä, koska siinä se on koko ajan näkyvissä ja motivoi minua opiskelemaan. Samalla pöytä on nyt helpompi pitää siistinä kun järjestelin sen paremmin. Samoin myös kirjoituspöydän hylly ja kaappi kokivat pienen muutoksen, ihan vain järjestelemällä vihkot + koulukirjat erilailla. 

Vielä en ole kuitenkaan ihan tyytyväinen lopputulokseen, päässä pyörii pari ideaa uusien kynätelineiden valmistamiseen ja myöskin jonkinlainen laatikosto kaikelle muulle, jotta saan ne ns. piiloon ja pöytää putsatessa kaikki on helppo nostaa kerralla ilmaan. Tuntuu jotenkin hyvältä kun kaiken voi tehdä ihan itse ilmaisista raaka-aineista koristelemalla, niin pääsee halvemmalla! Esittelen näitä ideoitani sitten myöhemmin, kun pääsen ne toteuttamaan :) 

torstai 16. helmikuuta 2017

Unelma minä

Olen miettinyt viime aikoina paljon itseäni ja todellakin tätä mahassa kasvavaa pientä. Sitä, millainen olen nyt ja millainen haluaisin olla tulevaisuudessa ja millainen mennyt minäni oli. Olen kasvanut paljon ihmisenä esikoisen saannin myötä ja ajatusmaailma on muuttunut. Ennen olin laiska, saamaton ihminen, jota ei kiinnostanut koulunkäynti, enemmänkin ryyppääminen ja pikaruoka. Onneksi heräsin ajoissa tilanteeseeni, ennen kuin se johti mihinkään vakavempaan, tai ainakin tarpeeksi ajoissa.

Joskus en pitänyt huolta itsestäni, kunnes tajusin, että kehoa pitää huoltaa, jotta jaksaa. Silloin tutustuinkin ensimmäisiä kertoja karppaukseen. Tämäkin kun on tarkoitettu enemmänkin elämäntavaksi, tuli tehtyä lipsumisia hyvin usein. Ennen tätä raskautta ja alkuraskaudesta olin vähähiilarisella miten sattui, ja herkuttelin miten sattui. Nyt radi diagnoosin jälkeen olen päättänyt pysyä vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa, jossa joskus ja jouluna voi hieman herkutella. Tämä on toisaalta antanut hyvän pohjan tulevaisuuteen, nyt kun PAKKO pysyä kyseisessä elämäntavassa, siihen siirtyminen tuntuu helpommalta kuin ennen ja näin ollen voin nauttia uudesta elämäntavastani raskaudenkin jälkeen.

Olen siis edelleen se hieman kärsimätön persoona, jolle pitäisi kaikki toimia HETI. Olenkin päättänyt opetella hieman kärsivällisemmäksi tulevaisuudessa. Helpottaa huomattavasti elämää ja elämänlaatua, kun ei vaadi kaiken tapahtuvan heti, joka ei voikkaan tapahtua sormia napsauttamalla. Pyrin siihen, että olen se paras versio itsestäni, hyvä ei riitä.

Unelma minäni on siis kärsivällinen, aktiivinen, hyvinvoiva ihminen, jolla menee elämässä paremmin kuin hyvin. Sellainen, joka hyväksyy itsensä ja muut sellaisenaan. Hänellä on selkeät ajatukset unelmistaan ja elämäntavoistaan, joiden avulla jaksaa elämässään eteenpäin. Hän pyrkii hyödyntämään jokaisen ideansa ja inspiraationsa tekemäänsä ja olemaan luova. Hän on myös laihtunut huimasti, pyrkii olemaan paras äiti lapsilleen ja huokuu energiaa, joka tarttuu muihinkin. Sellainen on unelma minäni, joka toivottavasti olen kokonaisuudessaan parin vuoden kuluttua!


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Äitiyspakkaus esittely -video

Kokeilin tosiaan tuota 7D:n videointi mahdollisuutta. Laatu kusee, koska mun photoshoppi oli NIIIIIIIIIIIN hidas toimimaan editoinnin aikana, etten jaksanut kuin leikellä videota ja suosiolla tallentaa sillä laadulla minkä se mulle heti kättelyssä antoi. Talennusvalikkokin aukesi vasta 30min päästä klikkaamisesta, joten se kertoo jo jotakin.. Tehokkaampi kone olisi kiva! Mutta pidemmittä puheitta esittelyn pariin: 

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Sokerirasitus, miksi se kannattaa raskausaikana?

Nettipalstoja selatessa olen huomannut kuinka raskauden aikana käytävä sokerirasitus on kauhea peikko, ihmetellään, että mitä onko sinne oikeasti pakko mennä ja ihmisiä pelottaa. Olkaa onnellisia, että suomessa ne tehdään niille, joilla on siihen riski sairastua (vaikka mun mielestä sen vois tehdä kaikille, koska ei ne taustatekijät silti sitä kerro ettetkö voisi silti raskausajan diabetekseen sairastua.) Tiedän, se litku on kamalaa ja meinaa tulla ylös ja 12h paasto on perseestä, mutta se on tarpeellista sen lapsen kannalta, jota kannat sisälläsi.

Itse siis jouduin käymään kaksi kertaa, koska sukurasite ja ylipaino. Ensimmäinen käydään ennen raskausviikkoa 12 ja toinen noin raskausviikolla 26. Normaalistihan se on vain raskausviikolla 26 jos on raskauden edetessä tullut tilanne, että se nähdään tarpeelliseksi. Ensimmäisellä kerralla omat arvot olivat priimaa, mutta toisella kerralla ne olivat jo korkeat, joten minulla todettiin nyt raskausajan diabetes. Kristianista mulla arvot olivat loistavat, nyt ne eivät olleet, joten ei sitä etukäteen voi mitenkään arvioida, onko tässä raskaudessa nyt radi vai ei. 

Maanantaina on ylimääräinen neuvola, jolloin saan mittarin kotiin jolla mittailla verensokereita. Tämä todellakin herätti minut siihen, että nyt on PAKKO pyrkiä ottamaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta elämäntapaa ja raskauden jälkeen jatkaa ja laihtua, jotta myöhemmin tämän myötä vielä kohonneempi riski tyypin 2 diabetekseen alenisi. Radi ei ole myöskään hyväksi tuolle mahassa kasvavalle lapselle, joten hänenkin takiaan on oltava vahvana.

Suosittelen siis jokaisen käymään sokerirasituksessa raskausaikana, jotta mahdollinen radi diagnosoitaisiin ajoissa ja siihen saisi apua. Se on kuitenkin sikiölle haitaksi, sillä sikiö voi kasvaa kohdussa hyvinkin isoksi ja hänellä on myöhemmin kohonneempi riski altistua tyypin 2 diabetekseen. Joten ajattele omaa lastasi, älä itseäsi. Vaikka kuinka kuulostaa hirveältä olla 12h syömättä ja juomatta, juoda se sokerinen litku ja antaa 3 putkiloa verta (eka paaston jälkeen, toinen tunnin päästä ja toinen kahden tunnin päästä), kyllä sen verran kestää kärsiä. Olkaa vahvoja naiset! Muistakaa olla myös oksentamatta litkua ulos ja makuupaikka järjestyy varmasti jos on huono olo, koska jos oksennat niin joudut tekemään testin uudelleen.



tiistai 10. tammikuuta 2017

Hiihtäjän alku




Vihdoin oli pellolla sen verran lunta ja pakkastakin pihalla vähän, että päästiin kokeilemaan ensimmäisiä kertoja suksia! Poikahan olikin kuin vanha tekijä suksien päällä, eikä välittänyt ylimääräisestä laitteesta jalkojensa alla. Oli hienoa katsella toisen nauttivan niin paljon uudesta ja uuden oppimisesta. Nyt vain lisää lunta (ainakin on luvattu), niin pääsen itsekkin vähän hiihtämään! Vaikka en nauttinut koko lajista itse kouluaikoina yhtään, on siitä vanhemmiten tullut aika mieluinen talviurheiluharrastus (ehkä myös siksi, että sitä on täällä metsän keskellä helppo harrastaa :D). 

Luistimia ei varmaan vielä tänä talvena kokeilla, mutta ensi vuonna sitten! Ehkä parempi muutenkin laji kerrallaan, niin mielenkiinto uuden oppimiseen säilyy.

Mikä oli teidän lapsenne ensimmäinen talviurheilulaji jota kokeilitte? Miksi? / Mitä ajattelitte lapsenne ensimmäisen kerran kokeilevan talviurheilulajeista? / Mitä itse kokeilit ensimmäisenä lapsena?

torstai 5. tammikuuta 2017

Intohimo - miksi se on tärkeä osa meitä?

Intohimo, sanana se tuo ensimmäisenä mieleen jotain seksuaalisuuteen viittaavaa. Kyllä se sitäkin on, mutta se on myös paljon muutakin. Ilman intohimoa (eng. Passion) ihmisen elämä olisi jatkuvasti samanlaista arkea, tylsää ja ankeaa.

Miksi intohimo sitten on tärkeä osa meitä ihmisiä? Siksi, jotta uskaltaisimme ottaa riskejä ja tehdä jotain josta nautimme. Intohimo ei ole todellakaan mitenkään syntinen ajattelutapa, se on hyvinkin tervettä ja suotavaa. Vai kumman sinä valitsisit, tylsän ja puuduttavan työpaikan, joka sinua ei kiinnosta vai työpaikan jossa tunnet olevasi hyvä ja sinulla on intohimoa edetä eteenpäin? Niimpä.

Kun opiskelemme, pyrimme valitsemaan koulun ja koulutuksen sen mukaan joka meitä kiinnostaa. Vaikka valitsisimme monta vaihtoehtoa hakiessamme kouluun, ja jos ensimmäiseen ei pääse, tyydymme toiseen. Siksi niitä koulutusaloja valitessa on hyvä muistaa se, missä on hyvä ja minkä tekemiseen sinulla riittää motivaatiota ja intohimoa. Näin ollen tulee valittua koulutuksia, joita on mielenkiintoista opiskella ja sieltä edetä työelämään tekemään sitä mitä haluaa. Joten nuoret jotka olette päättämässä peruskoulua ja hakemassa koulutuksiin nyt keväällä, menkää sen oman halunne ja intohimonne mukaan, ei sen mukaan mitä kaveri meinaa tehdä tai mitä sukulaiset haluaisivat sinun tekevän. Se johtaa vain epämieluisaan opiskelukokemukseen ja opintosi viivästyvät sen myötä kun etsit itsellesi sopivaa alaa.

Työelämässä, uskalla lähteä kokeilemaan siipiäsi jossain muualla, jos sinulla ei ole intohimoa työtäsi kohtaan. Sen huomaa jo työnjäljestä ja työmotivaatiosta, jos työpaikka ei ole sinua varten. Joku toinen työpaikka taas voi olla se sun juttusi, johon sinulla on intohimoa, ja jossa on mahdollisuus työpanoksen ansiosta edetä eteenpäin. Ota rohkeasti se ensimmäinen askel ja etene kohti unelmiesi duunia!

Harrastuksienkin suhteen on hyvä myös olla intohimoa. Miksi harrastaa jotain joka ei enää innostakkaan eikä kiinnosta tai ei ole koskaan innostanut/kiinnostanut? Bloggaaminen on yksi hyvä esimerkki. Jos tähän ei ole intohimoa, tekstit eivät tunnu enää omilta eikä kukaan pysty niihin samaistumaan. Myös lukijalle ne ovat puuduttavaa luettavaa ja tekee teennäisen vaikutelman. Se tekstin tuottaminenkin voi olla hankalaa ilman intohimoa. Toki harrastuksiaan miettiessä ja tehdessä pitäisi pitää mielessä se, että tekee sitä vain itselleen, eikä muille.


Ota rohkeasti se askel kohti uutta sinääsi ja huomaat olevasi jo paljon helpottuneempi ja mielenkiintosi tekemistä kohtaan säilyy intohimon ansiosta, oli kyse työstä, opiskelusta tai harrastuksista. Tsemppiä!

Passion
© Marco Abis / CC-by 2.0