keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Arkimeikkini

Äiti ei aina kerkeä laittaitumaan, vaikka haluaisikin näyttää joskus ihmiseltäkin. Siksi arkimeikin täytyy olla hyvin simppeli ja nopea tehdä. Joskus hifistelen ja käytän myös nestemäistä eyelineria yläluomeen, mutta muuten arkimeikkini koostuu näistä:


Ensin hieron kasvoilleni kosteusvoidetta, ja annan sen kuivahtaa. Sen jälkeen levitän siveltimellä peitevoidetta ympäri kasvoja (jos joku vois vinkata mil ne siveltimet saa hyvin puhtaaksi niin kiitos!). Nyt hieman käytän kulmakynää, tuomaan kulmia vielä enemmän esille. Tämän jälkeen vain pelkkä ripsiväri yläripsiin + alaripsiin ihan pieni kerros. Jos käytän eyelineria, laitan sen ennen ripsiväriä. Kaikki tämä tapahtuu alle 5 minuutissa, joten se ei vie paljoa päivästä aikaa! :) Lopputuloksen näkee seuraavasta kuvasta:


maanantai 19. lokakuuta 2015

Resepti: Suussa sulavaa uunilohta perheen pienimmällekkin!

Tarvitset seuraavat raaka-aineet:
(Kalaa oli n.1,7kg, joten siksi kaksi purkkia. Pienemmille kaloille riittää yksi.)
Kalan pintaan tehdään muutama viilto, ja tilli ripotellaan kalan päälle. Itse laitan kalan nahkoineen uuniin, koska liha irtoaa nahkasta paremmin kun kala on kypsynyt. Ei mene ns. hukkaan lihaa, jos sitä nahkaa yrittää huonoilla taidoilla peraata irti.
francet astiaan ja sekaan n. 3tl sitruunapippuria. Sekoitetaan ja levitetään kalan päälle kauttaaltaan. Sen jälkeen uuniin 200 asteeseen 20-30min, riippuen koosta. Tämä oli 30min.

Kalan voi nauttia vaikka perunamuusin tai muiden vihannesten kera! Itse nautin sen keitetyn parsakaalin kanssa. 

Reseptissä ei ole käytetty ollenkaan suolaa, joten sen takia se soveltuu myös perheen pienimmällekkin! Meillä poika nautti oman satsinsa bataattimuusin kera, ja hyvin upposi flunssaiseen mieheen!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kokeilussa: Mustapää naamio

Olin kuullut aika paljon juttua näistä mustapää naamioista, joten päätin lähteä myös kokeilemaan toimiiko tämä ihan oikeasti. Testiin päätyi kiinan ihme, jonka ilmaiseksi kokeiluun sain ystävältäni.



Levittäminen oli aika hankalaa sormin, kun se otti sormiin kiinni. Sivellintä en silti suosittele, sillä se sivellin on sen jälkeen entinen. Sormista väri lähti hyvin ihan pesemällä. Annoin naamion vaikuttaa kymmenisen minuuttia, ennen kuin se oli täysin kuiva revittäväksi.


Kuten kuvista näkyy, niin vaikutus ei ollut suuri. Muutama yksittäinen ihokarva lähti naamion mukana pois, mutta ei se niitä mustapäitä vienyt, Plussaa siitä, että iho tuntui naamion jälkeen pehmeämmältä mitä ennen naamion laittoa. Näin jälkeenpäin ajatellen, se naamio olisi ollut ehkä parempi kokeilla saunan tai suihkun jälkeen, kun ihohuokoset ovat auki. Ehkä ensi kerralla, jos kokeilisi tällä kertaa USA:n versiota, eli tätä

Tiivistelmä:
+ Kuivui suhkot nopeasti.
+ Iho tuntui pehmeämmältä naamion jälkeen.
- Hankala levitettävä.
- Haisi kummalliselle.
- Ei toteuttanut käyttötarkoitustaan.

torstai 15. lokakuuta 2015

Im lost

Pienenä halusin tulla isona eläinlääkäriksi. Se oli mun unelma siihen asti, kunnes tajusin, että en yksinkertaisesti pystyisi antamaan sitä viimeistä piikkiä, ja tuottamaan näin eläimen omistajalle tuskaa, vaikka se olisikin eläimen parhaaksi. Tämän tajuttuani, päätin ryhtyä poliisiksi, mutta se kariutu siihen, että ei mulla ole kuntoa toimia poliisina ja en pystyisi siihen. Sitten halusin olla muotisuunnittelija, mutta en osaa edes käyttää ompelukonetta.


Ysiluokalla olin varma, että haluan hakea vain kone- ja metallialalle, joka olikin yhteishaussa se ainut vaihtoehto. Kulkisin isoveljen jälkiä kohti putkimiehen hommia, mutta suunnitelmat taas muuttuivatkin. Aloin bloggaamaan ja toivoin saavani siitä jonkinlaisen sivubisneksen ja päätin vaihtaa tieto- ja viestintätekniikan puolelle, koska rakastin valokuvausta ja koodaamista. Bloggaaminen unohtui ja samoin kariutui koulunkäynti, koska en ollutkaan enään varma haluanko tehdä tätä.


Tänä päivänä tässä ollaan edelleen ilman päämäärää ja sitä mitä minä haluan tehdä isona. Bloggaaminen on toki iso osa elämää vieläkin, mutta nykyään on haastavempaa tulla tunnetummaksi kuin 5 vuotta sitten bloggaamisen löydettyäni. Olen pyöritellyt niin paljon erilaisia ammatteja päässäni ja kuvitellut itseni niihin, mutta en ole vieläkään löytänyt sitä mikä tuntuisi omalta. 

Olen toki hyvä ruuanlaittaja, mutta en halua siitä ammattia, jotta mielenkiintoni ruuanlaittoon säilyisi kotona. Olen ihan keskiverto valokuvaaja, mutta tälläisenä aikakautena se ei ole tuottoisa vaihtoehto. Olen myös hyvä webdesignissa, mutta koodipuoli tuottaisi tuskaa, koska en osaa koodata validisti tai kovin monimutkaisia juttuja, vaikka koodaustaito onkin tänä päivänä se the juttu. 


Taidankin vain pysytellä kotona siihen asti, että kristian täyttää 3 vuotta, miettien mitä lähtisin tekemään seuraavaksi ja käymällä nettilukion suosiolla loppuun. Ikää on mittarissa kohta 23 vuotta (joka täyty oikein laskea syntymävuodesta eteenpäin), ja olen vieläkin hukassa elämässäni. Minulla ei ole unelmia, tai ainakaan tunnu olevan, minä vain olen ja toivottavasti tässä on vielä aikaa löytää ratkaisut tulevaisuudelle.