maanantai 24. marraskuuta 2014

"Voi sitä onnea, pientä ja somaa, niin kaunista ja aivan omaa."


Perjantaiaamuna, 7.11, meidän pieni esikoispoikamme syntyi satakunnan keskussairaalalla. Pituutta herralta löytyi 53,5 senttimetriä ja painoa 3640 grammaa. 

Aikaa ei ole ollut juurikaan mihinkään muuhun kuin tämän pienen nyytin ihmettelemiseen, uuden opetteluun ja toisen tyytyväisenä pitämiseen. Nyt tahdon jo löytää aikaa myös rakkaimmille harrastuksillenikin, kuten tälle blogille, valokuvaamiselle ja sille liikunnan riemulle, varsinkin nyt kun ulkoilut on aloitettu. 

On aivan ihanaa aloittaa taas dieetti ja liikkuminen, josta seuraa laihtuminen. Tätä hetkeä on meinaan odotettu kuin kuuta nousevaa, joten tulevaisuudessa täältä blogin puolelta voi löytyä aika paljon karppaamiseen liittyviä reseptejä, päiväkirjamerkintöjä liikkumisesta ja kaikkea muuta siihen liittyvää asiaa. 

Nyt mä pääsen myös pukeutumaan erilaisiin asukokonaisuuksiin ja lauantaina onkin jo tiedossa ensimmäisiä asukuvia raskauden jälkeen, kun mä pääsen oikein laittautumaan, sillä tiedossa miehen työpaikan pikkujoulut.

maanantai 3. marraskuuta 2014

raskaus on ihanaa aikaa..

Vaikka kuinka päätin pysytellä koko aiheesta poissa blogin osalta, on mun kyllä nyt ihan pakko avautua tästä raskaudesta ja sen ihanuudesta, niin siis mistä ihanuudesta? Monet äidit hehkuttaa kuinka raskaus on ihanaa aikaa ja saa sut hehkumaan. On se kumma, ku mä en ole huomannut tälläistä ilmiötä omalla kohdallani. Naama on joka päivä ku petolinnun perse ja meikkikään ei auta asiaan. Hiukset rasvoittuu liian helposti ja ne ei tunnu kasvavan mihinkään suuntaan. Mihin se mun entinen kaunis ulkomuoto katosi?

Mua suunnattomasti ärsyttää ku ainoat vaatteet jotka sun päällesi mahtuu on lökärit, paidat on piukkoja mahan kohdalta ja yksinkertaisesti niitä äitiysvaatteita ei saa yhdisteltyä millään lailla omantyylisesti eikä edes toistensa kanssa sopimaan millään tavalla. Ja jos löydät nettikaupasta todella kivan äitiysvaatteen, niin senkin hinta on sen mukainen, että se tulee jäämään sinne nettikauppaan. Tiedetään, tälläisellä hetkellisellä asialla on hyvä rahastaa, koska niille on kuitenkin tarvetta. Sama imetysvaatteiden kanssa.

Sitten päästäänkin näistä päällisistä muutoksista näihin fyysisiin kropan muutoksiin. Turvotus, tuo aivan ihana varsinkin loppuraskauden vaiva. Sun jalat muistuttaa ihan mammutin jalkoja, vaaka näyttää monta kiloo enemmän kuin todellisuudessa painaisit ja kenkiä et tahdo saada jalkaasi, jos et lainaa miehesi jalkineita tai käytä crocseja. 

Kasvava maha on aina tiellä, siis oikeasti AINA. Ensimmäisenä sä et näe enään varpaitasi, toisena sä paukautat sen mahas aina ensimmäisenä johonkin ja kolmantena, sä et loppujen lopuksi tahdo mahtua enään kulkemaan juuri mistään. Istuminenkin on yhtä tuskaa, ku et tahdo saada minkäänlaista hyvää asentoa, ku maha joko painaa keuhkoihin tai sitten se tuntuu muutenvain epämukavalta.

Olotilasi on kuin vanhalla mummolla, varsinkin loppuajasta, ku kävelet kuin ankka, et tahdo saada sukkia jalkaasi, lantio ja alaselkä huutaa hoosiannaa ja nukkuminenkin on todella vaikeaa. Vielä kaiken huippu on se, jos sikiö painaa oikein alas lantioon ja puristaa hermoon, saa se jalatkin lähtemään alta. Meinasin myös unohtaa ainaisen kusihädän, sillä hyvä kun saat 15min istahtaa, kun saat taas juosta vessaan päästämään sen yhden ainoan lirun pönttöön. 

Tämän avautumiseni moni äiti-ihminen ihan varmaan laittaa sinne raskaushormoonien piikkiin, mutta kun ei kaikkea voi hormoonien syyksikään laittaa. Ja turha urputtaa, että mitäs tulit raskaaksi. Kyllä tässä ihaniakin asioita on, mutta niistä puhutaan joka tuutissa ja nää "vaivat" jätetään mainitsematta. Ja kyllä, haluan joskus lisää lapsia kun on sen aika. On myös turha pahoittaa mielensä tästä avautumisesta, sillä tämä on minun mielipiteeni, ja mulla on vapaus kirjoittaa mielipiteeni täällä blogin puolella.

Huh, kylläpäs helpotti! Ps. Ei tarvitse ihmetellä yhtään, miksi täällä blogin puolella ei ole tahtonut näkyä asukuvia tai mun pärstäkuvia vähään aikaan. Ehkä tämä postaus avasi hieman asiaa..

lauantai 1. marraskuuta 2014

so this is halloween



Täällä halloweenia vietettiin ottamalla varaslähtö jouluun. Piparitaikinaa oli kilon verran, joten kyllä siitä aika monta satsia pipareita saatiinkin aikaiseksi. Osa meni pakkaseen odottamaan joulua ja osan jätin nautittavaksi. Ehkä parempi tehdä jo joitakin juttuja pois alta, ennen ötökän syntymää, koska sitä ei voi vielä tietää, miten se aika mihinkäkin asiaan riittää. :)

Tänään voidaankin pysytellä ihan halloween -teemassa katsomalla pari kauhuleffaa, nauttimalla pipareita ja ihan vaan löhöömällä sohvalla! Hyvää halloweenia kaikille!