keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Uhraukset vievät mut haaksirikkoon.

Olen kuulunut aina ryhmään "omaan hyvän itsetunnon", mutta kasvava maha ja lisääntyvät numerot vaa'a näytöllä on saanut mun itsetuntoni romahtamaan satasesta sinne nollaan. Monet sanovat, että raskausaika on ihanaa aikaa, mutta koko ikänsä painonsa kanssa kamppailleen ihmisen mielipide on se, että se on kauhistuttavaa. Moni myös sanoo, että raskaus on sairaus, noh, tavallaan se onkin, sillä mä en ainakaan enään pysty liikkumaan niin kuin ennen raskautta. Mä kaipaan sitä liikuntaa ja pitkiä lenkkejä koiran kanssa, mutta se on tällä hetkellä täysin mahdoton ajatus. Samalla sitä alkaa säälimään koiraa, sen vähentyneen liikunnan vuoksi.

Mä jouduin myös tekemään ruokavalion muutoksen, jota inhoan myös ylikaiken! Entisenä karppaajana ja siitä elämänasenteen ottaneena oli vaikeinta ottaa ruokavalioon ne täysjyvät. Leipä yök, peruna yök, pasta yök ja varsinkin riisi, hyi helvetti. Sitten sulle lykätään lista käteen, mitä et varsinkaan saa syödä. Hyvästi kylmäsavulohi ja aurajuusto. Joo, toki se 9kk elämästä on aika pieni aika, mutta odottakaa vain omaa kohtaloanne, se ei todellakaan tunnu lyhyeltä vaan loputtoman pitkältä kärsimyksen ajalta. Pahimpia on ne raskaushimot, koska jatkuvasti tekee mieli niitä aivan ihania makeita suklaalevyjä, naapurin pizzerian pizzaa ja muiden pikaruokapaikkojen mahtavan makuisia ruokia. Tosin pahinta on se, että himoitset jotain jota et todellakaan raskausaikana saisi syödä/juoda. Elä nyt siinä sitten himojen kanssa se yhdeksän pitkää kuukautta, sortumatta niihin. + Ruokahalu on sammumaton.

Sitten ne vaatteet. Voi sitä tuskaa, kun ei tahdo mahtua enää mikään päälle ja jos mahtuu, niin se ei näytä todellakaan hyvältä päällä. En yhtään ihmettele, miksi monet äidiksi tulevat pukeutuvat pelkkiin telttoihin ja lökäreihin, koska ne on oikeasti mukavat päällä. Äitiysvaatteistakin kiskotaan niin perkeleen kovaa hintaa, että ei ihme jos monet tyytyy vaan collari + huppari yhdistelmään. Kauneuden hoitokin jää monilla vähälle, koska ne hemmekon hormoonit saa sun ihosi kukkimaan ja niihin auttaa joko synnytys, imetyksen lopettaminen tai se on pysyvää. Eli toisinsanoen, turha toivoa niiden kuriin saamista. Molemmat näistä asioista on myös minun ongelma, sillä iho kukkii ja mikään vaatekaapin sisällöstä ei tahdo mahtua sopivasti päälle tän mahan takia. Näin ollen sitä rahaa kuluu uusiin vaatteisiin, joita tuut käyttämään ehkä sen pienen osan ajasta.

Moni saa varmaan nyt kuvan, etten tule koskaan hankkimaan lisää lapsia, mutta tosiasia on se, että ei se tähän yhteen jää. Elämässä täytyy joskus tehdä kompromisseja ja tämä jos jokin on mun kompromissi. Eikä tarkoitukseni ollut pelotella ketään, mutta tosiasia on se, että toisille se on mieluisinta aikaa ja toisille ei. 

Unohdin varmaan mainita vielä joitakin juttuja, mutta eiköhän tässä ollut ne pääpointit. Ja loppuun musiikkia, jotta tää postaus ei oo vain tylsistyttävää lukemista.

4 kommenttia:

  1. Voi parka sinä :D Ahhaha jos mä joskus oon raskaana ni ruokavalio on mulle varmaan se isoin ongelma. Mua ei haittaa lihoo hetkellisesti, tiiän et mun mahassa oleva vauva vie tilaa. Mut sit se et joutuu hylkäämään jotain lempiherkkuja (kylmäsavulohi on rakkaus), yyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei siinä et lihois hetkellisesti, mutku osa niistä raskauskiloista tulee kuitenkin jäämään.. :(

      Poista
  2. Jotenkin ihana tää postaus, vaikka varmasti rakastat jo nyt yli kaiken sitä mahassas asustavaa pientä, on silti oikeus negatiivisiinkin fiiliksiin siitä johtuen ja musta on kiva että avasit niitä! Sun blogi vaikuttaa muutenkin tosi hyvältä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mediakin aina kertoo sen kaiken ihanan puolen, ni hyvä avata näitä negatiivisiäkin asioita.. :D

      Poista

Asiattomat kommentit menevät suoraan roskakoriin ;)