keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ajatukset pyörivät viikonlopussa.


Viime vuoden toukokuulla kävin ihan ensimmäistä kertaa elämässäni eestin maalla tallinnassa ihan vain päivävisiitillä. Nyt lähdemme miehen kanssa sinne uudemman kerran perjantaina ja olemme reissulla koko viikonlopun! Ensiviikolla kun koittaa paluu arkeen, niin tää reissu tulee just hyvään saumaan. Päästään miehenkin kanssa vielä nauttimaan siitä kahdenkeskisestä ajasta ennen ötökän eräpäivää.. :) 

Nyt mä nautin kaikin rinnoin tästä mahtavasta ukkosmyrskystä, joka toivottavasti raikastais ton liiankin trooppisen ilman!



perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kutsuvieras ennakkonäytös; The Salvation



Meillä oli hyvää aikaa ennen elokuvan alkua käydä mun siskon luona  kyläilemässä, kun ei oltu hänen tampereelle muuton jälkeen vielä keriitty käymään hänen luonaan. Kaisa asui todella mukavan oloisella seudulla hervannassa ja asuntokin oli todella tilava ja avara. Sellaisen kerrostaloasunnon minäkin voisin huolia! Onneksemme kaisa lähti meidän mukana tänne kotiseudulle kankaanpäähän, eikä me välttämättä oltaisi ilman kaisaa löydetty koko niagaran elokuvateatteria! Enkä olisi saanut välttämättä itsestäni minkäänlaisia kuvia kamerallani.

Elokuvateatteriin päästyämme saimme valita kahden lahjan väliltä, toinen sisälsi 2 toimintaleokuvaa ja toinen 2 komediaa + molemmat sisälsivät 5€:n lahjakortin discshoppiin. No, meidän ei ollut ainakaan vaikea valita, sillä toinen meistä otti toisen kassin ja toinen toisen, kerroimme nimemme ja suuntasimme sisään elokuvateatteriin joka toimi saunana koko puolentoistatunnin ajan. 

Alta löydät elokuvasta pienen arvostelun ja trailerin, sillä elokuva saa ensi-iltansa tänään ympäri suomen.


Eletään vuoden 1870 Amerikassa. Rauhallinen, tanskalaissyntyinen uudisasukas Jon (Mads Mikkelsen) saa vuosien odotuksen jälkeen mantereelle myös vaimonsa ja poikansa. Jo matkalla asemalta kotitilalle Jonin perhe joutuu silmittömän rikoksen kohteeksi. Vaimo ja poika tapetaan ja surun murtama mies kostaa vääryyden samalla mitalla. Kostotoimenpiteet sytyttävät pahamaineisen Delaruen (Jeffrey Dean Morgan) jengin vihan ja Jon on veljensä Peterin (Mikael Persbrandt) kanssa kaksin voimakasta, keinoja kaihtamatonta ja kostonhimoista vihollista vastaan. Jonin vaihtoehdoiksi jää joko paeta tai laittaa koko korruptoituneen Black Creekin kaupungin järjestys uuteen uskoon.
- finnkino

 Elokuva on siis perus länkkärityylinen kostoelokuva, jonka ohjaus on onnistunutta ja musiikki valinta on osunut nappiin. Eva Green on täysin onnistunut roolissaan mykkänä naisena ja kaikki tunteet näkyivät hänen silmistään. Ihan moni näyttelijä ei pystyisi tälläiseen rooliin ja tämä nainen oli kuin luotu siihen. Enkä voi valittaa päähenkilön rooliin pukeutuneen mads mikkelsenin roolista. Hän pysyi koko roolin ajan kylmähermoisena ja mukaansa tempaavana roolihahmona. 

Elokuvassa huomasi taas sen kuinka joukkoihmisiä saa pienemmän joukon ihmisiä pelkäämään ja tekemään sen mitä he tahtovat, mutta tottakai joukosta nousee aina yksi sankari joka laittaa koko joukkiolle kampoihin sen jälkeen kun ensin kärsii vähän itse. 

Mä sanoisin, että elokuva on todellakin loistava tanskalaiseksi ja toiseksi suosittelen varsinkin elokuvan ystäviä katsomaan kyseisen leffan, varsinkin jos tykkää kauniista naisista tai lännenelokuvista.

Vihavuoden vuorokauden loma.









Olimme miehen kanssa tosiaan yhden yön vihavuodella mökillä. Päädyimme tosiaan mökille keskiviikko ehtoona, siinä sitten vähän grillailtiin ja höpistiin yömyöhään asti ihmisten kanssa. Aamulla käytiin heittämässä talviturkit veks ja maittavan aamupalan jälkeen suunnattiin vihavuoden sahalle ja kioskille ihmettelemään ja pällistelemään tätä pientä kylää, jolla olikin ihmeen paljon annettavaa kulttuurisesti. Sahan sisätiloissa oli menossa taidenäyttely ja pihassa majaili jo hieman ränsistynyt vesivoimala. Koskenalapuolella oli sitten noita todella kesyjä kaloja, joita ihmiset saivat ruokkia. Kylläpä sinne saatiinkin elämää pienellä palalla jäätelön vohvelia. Kalastus oli todellakin kiellettyä, mikäli ei omista erityislupaa.

En olisi ikinä uskonut kuinka paljon sitä saa yhdestä paikasta irti vuorokauden sisällä, mutta ilmeisesti se on mahdollista! Maittavan päivällisen jälkeen oli aika sanoa hyvästit ja suunnata mersun nokka kohti tamperetta. 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

The house of rising sun.

 Kuvassa porin jazzeilta löytämäni kaulakoru!

Valittamisen aiheita ei löydy, sillä mikäs  täällä maalla ollessa, aikaa viettämässä! On tullut nautittua auringosta, hyvästä ruuasta, mansikoista, manhattanin äitiyskonsultista, true bloodista ja pääasiahan tässä on se rentoutuminen ja harmoninen rauha. Mä en oo taas pitkään aikaan nukkunut näin hyvin kuin nukun täällä, koska se ihana hiljaisuus (lukuun ottamatta niitä järkyttävän äänisiä kylän nuorten volvoja ja traktoreita) saa mut niin rentoutuneeksi. Elukoilla, joita ötököiksi kutsumme, on myös ollut todella ihanaa ja paljon hauskempaa kuin kaupungin metelissä. Mä en vieläkään usko, että tästä tulee vielä syyskuun lopulla ihan lopullista ja todellista kun muutamme tänne lopullisesti. Mun tän hetkistä fiilistä ei tuu pilaan mikään, eikä kukaan! 

Keskiviikkona onkin suuntana miehen kummien mökki ja torstaina pääsen katsomaan vihdoin ja viimein mun pikkusiskon lukaalia tampereelle, josta jatkammekin miehen kanssa kutsuvieraille tarkoitettuun elokuva näytökseen! Joten, näemme uudemman kerran viimeistään perjantaina! :)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Pori Jazz 2014










Huonosti nukutun yön ja mahtavan maittavan aamupalan jälkeen suuntasimme kummitätini kanssa auton nokan kohti poria ja jazzkatua. Pistin vielä aamulla kummitädille viestiä, että ottaa kameransa mukaan, jotta saan edes itsestäni jonkinlaisia kuvia blogin puolelle ja hänhän teki työtä käskettyä! Parkkerattiin auto pick'n payn pihaan, koska lähemmäs ei olis auto todellakaan mahtunut. No, pieni kävelymatka teki hyvää. Jazzkadulta lähti mukaan yksi kaulakoru ja enhän mä voinut vastustaa kiusausta kuusamon muikuista, sillä ne on ihan parhaita ja niitä saa niin harvoin! 

Mahaötökkäkin taisi nauttia matkasta, sillä se oli ihmeen hiljaisella päällä, sillä vasta loppumatkasta kotiinpäin hän vähän näytti jotain elonmerkkiä itsestään. Hyvä niin. Mutta mä suuntaan nyt tästä hyvin ansaituille päiväunille <3

PS. Noi mammahaalarit on aivan ihanat! Harmi kun niiden puntit on niin leveät, mut ehkä mä saan luvan niiden kaventamiseen.. :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Uhraukset vievät mut haaksirikkoon.

Olen kuulunut aina ryhmään "omaan hyvän itsetunnon", mutta kasvava maha ja lisääntyvät numerot vaa'a näytöllä on saanut mun itsetuntoni romahtamaan satasesta sinne nollaan. Monet sanovat, että raskausaika on ihanaa aikaa, mutta koko ikänsä painonsa kanssa kamppailleen ihmisen mielipide on se, että se on kauhistuttavaa. Moni myös sanoo, että raskaus on sairaus, noh, tavallaan se onkin, sillä mä en ainakaan enään pysty liikkumaan niin kuin ennen raskautta. Mä kaipaan sitä liikuntaa ja pitkiä lenkkejä koiran kanssa, mutta se on tällä hetkellä täysin mahdoton ajatus. Samalla sitä alkaa säälimään koiraa, sen vähentyneen liikunnan vuoksi.

Mä jouduin myös tekemään ruokavalion muutoksen, jota inhoan myös ylikaiken! Entisenä karppaajana ja siitä elämänasenteen ottaneena oli vaikeinta ottaa ruokavalioon ne täysjyvät. Leipä yök, peruna yök, pasta yök ja varsinkin riisi, hyi helvetti. Sitten sulle lykätään lista käteen, mitä et varsinkaan saa syödä. Hyvästi kylmäsavulohi ja aurajuusto. Joo, toki se 9kk elämästä on aika pieni aika, mutta odottakaa vain omaa kohtaloanne, se ei todellakaan tunnu lyhyeltä vaan loputtoman pitkältä kärsimyksen ajalta. Pahimpia on ne raskaushimot, koska jatkuvasti tekee mieli niitä aivan ihania makeita suklaalevyjä, naapurin pizzerian pizzaa ja muiden pikaruokapaikkojen mahtavan makuisia ruokia. Tosin pahinta on se, että himoitset jotain jota et todellakaan raskausaikana saisi syödä/juoda. Elä nyt siinä sitten himojen kanssa se yhdeksän pitkää kuukautta, sortumatta niihin. + Ruokahalu on sammumaton.

Sitten ne vaatteet. Voi sitä tuskaa, kun ei tahdo mahtua enää mikään päälle ja jos mahtuu, niin se ei näytä todellakaan hyvältä päällä. En yhtään ihmettele, miksi monet äidiksi tulevat pukeutuvat pelkkiin telttoihin ja lökäreihin, koska ne on oikeasti mukavat päällä. Äitiysvaatteistakin kiskotaan niin perkeleen kovaa hintaa, että ei ihme jos monet tyytyy vaan collari + huppari yhdistelmään. Kauneuden hoitokin jää monilla vähälle, koska ne hemmekon hormoonit saa sun ihosi kukkimaan ja niihin auttaa joko synnytys, imetyksen lopettaminen tai se on pysyvää. Eli toisinsanoen, turha toivoa niiden kuriin saamista. Molemmat näistä asioista on myös minun ongelma, sillä iho kukkii ja mikään vaatekaapin sisällöstä ei tahdo mahtua sopivasti päälle tän mahan takia. Näin ollen sitä rahaa kuluu uusiin vaatteisiin, joita tuut käyttämään ehkä sen pienen osan ajasta.

Moni saa varmaan nyt kuvan, etten tule koskaan hankkimaan lisää lapsia, mutta tosiasia on se, että ei se tähän yhteen jää. Elämässä täytyy joskus tehdä kompromisseja ja tämä jos jokin on mun kompromissi. Eikä tarkoitukseni ollut pelotella ketään, mutta tosiasia on se, että toisille se on mieluisinta aikaa ja toisille ei. 

Unohdin varmaan mainita vielä joitakin juttuja, mutta eiköhän tässä ollut ne pääpointit. Ja loppuun musiikkia, jotta tää postaus ei oo vain tylsistyttävää lukemista.

Sopivasti lihava.


Viimepäivien lempiasusteena on tosiaan toiminut mammalökärit, koska nää ilmat ei ole oikein innostanut lähtemään ihmisten ilmoille. Noh, oon ainakin saanu tehtyä suursiivon, tänään pitäis pestä vielä vessa ja pestä pyykkiä. Toisaalta, tekis mieli haastaa mammalökäreiden keksijä oikeuteen, koska nää on ihan liian mukavat päällä! Onneksi mut saadaan huomenna ihmisten ilmoille, kun lähdetään tsekkaan kummitädin kanssa jazzkadun tarjonta, ettei musta ihan mökkihöperöä saada! 

Ja jeee, mä pääsen lauantaina vihdoinkin parturiin <3 Pääsen tosta tuskasesta, paksusta puuhkasta eroon!

PS. Mun maha on iha hirvittävän kokonen, vaikka oon vasta rv 23.

torstai 10. heinäkuuta 2014

summer.



Tää iltapäivä meni koira rannalla hilluessa ja aurinkoa ottaessa. Kuten kuvistakin näkee, meillä oli oikein mukavaa kahdestaan! Mutta nyt mä palaan vielä tuon lauren conradin style -kirjan pariin, kun se jäi vielä rannalla vähän kesken.. ;)

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

the number 11.

Luonnonlapsi -blogia kirjoittava Janette heitti mulle monellekkin aloittelevalle bloggaajalle tutun haasteen, 11 vastausta, 11 kysymystä ja 11 haastettavaa. Tässä haasteessa vaikeata ei ole niinkään vastaukset, vaan kysymykset ja se, että ketä tähän uskaltaa haastaa! :D

11 vastausta
1. Tämän hetken suosikki biisisi?
- Teflon Brothers – Kesä 86 tai Juju – Hullu

2. Entä suosikki vaatteesi?
- maxihame yhdistettynä tuubitoppiin ja mekot.

3. Odotatko innolla jotain tulevaa, mitä?
- Mä en malta odottaa marraskuuta ja esikoisen syntymää.

4. Minkälainen olet vihaisena?
- Mua ei kattele kukaan ku oon vihanen. Tiuskin sillon kaikille, joten parempi antaa mun ensin rauhottua.

5. Kumpi mielummin, kiltti vai paha poika?
- Väliltä.

6. Suosikki irtojäätelömakusi?
- Vanhan ajan suklaa

7. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla?
- Pieni, kuuma ja sekava.

8. Mikä on kauneinta mitä sinulle on koskaan sanottu?
- Että mä olen kaunein nainen koko maailmassa!

9. Minkälainen on tosi ystävä?
- Tosi ystävään voi luottaa ja purkaa ajatuksiaan.

10. Mitkä ovat kolme tärkeintä arvoa elämässäsi?
- rehellisyys, luotettavuus ja elämän kunnioittaminen.

11. Onko sinulla mottoa? Jos niin mikä?
 - Elä kuin eläisit viimeistä päivää.

11 kysymystä
1. Lempi blogisi? Miksi?
2. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen? (Vastaa rehellisesti!)
3. Oletko koskaan harkinnut pientä some-lakkoa?
4. Oletko innokas opiskelemaan (ihan yleisesti)?
5. Mitä tv-sarjoja seuraat?
6. Romanttisin asia?
7.  Oletko koskaan ollut pettynyt itseesi ja miksi?
8. Millainen olisi sinun unelma elämäsi, jos et elä sellaista tällä hetkellä?
9. Unelmiesi lomamatka?
10. Palataan hieman lapsuusaikaan. Miksi halusit tulla isona? Toteutuko? Miksi? Miksi ei?
11. Missä haluaisit asua? Miksi?

11 haastettua

Uutta vaatekaapin täytettä hellepäivien varalle!

Rintaliivit; 10,47€ / Tuubitopit; 6,95€/kpl
Koru; 4,95€ / Lasit; 7,95€
Kuvista puuttuu vielä musta maxihame säärenmittaisella halkiolla, joka maksoi 16,95€

Tänään on käyty shoppailemassa kesävaatetta seppälästä, koska tässä saatanan tuppukylässä oo kun 2 vaateliikettä, joista toinen on moda, ja se on aivan liian kallis + täynnä liian pienikokoisia vaatteita. (Modan XL-kokoki on tyyliin M-koon luokkaa.) Alunperin lähdin siis metsästämään tuota maxihametta, kun yhden yhtäkään olkaimetonta maximekkoa oo tältä paikkakunnalta löytänyt. Kaupassa rupesin järkeilemään hameen löydyttyä, että enhän mä omista kuin mustan ja valkoisen tuubitopin. Joten, ei muutakuin kysymään myyjältä asiasta, ja pienen etsinnän jälkeen nämä kaksi värillistä ystävystä löytyivät. Olin jo menossa kassalle, kun tajusin et perkele, mä en omista ku mustat rintsikat jotka toimii tuubitoppien kanssa. Ei muutakuin suuntana alusvaateosasto ja metsästämään samantyylisiä valkoisia rintsikoita. Tahtonut löytää niitä sitten millään, koska joku taulapää oli tunkenu toisen malliset rintsikat samaan rekkiin etummaisiksi.. -.- Matkalla kassalle, mukaan tarttui vielä kaunis norsu koru ja uudet aurinkolasit. 

Tyytyväisin mielin matkasin kotiin, ja matkalla ajattelin, että jee saampas nyt otettua kuvia blogiin nämä päälläni, mutta sitten iski kuumuus, vitutus ja sitten muistin kuinka vittumaista kuvaaminen kameralla, jossa ei toimi automaattitarkennus on, niin ne ajatukset jäi sitten siihen. Jos sitä koiran leikkauksen jälkeen alkaisi keräämään kolehtia uutta kameran runkoa varten. Viitti tota enää turhaan korjattavaksikaan lähettää ja jos haluan tietää, että voiko sen korjata vai ei, niin mun pitää ensin lähettää se turkuun ja sekin lysti kustantaa melkein 100€.. Joo, ei kiitos.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hellepäivien asuja ja tämän hetkisiä ajatuksia omasta kropasta.

Mekot; Seppälä (toinen ostettu facekirpputorin kautta)
Loput onkin kirppistuotteita ;)

Huh kun on hellettä! Näinä päivinä en ole oikein viihtynyt kuin yllä olevissa mekoissa ja meikkinäkin ollut pelkästään ripsiväri ja huulikiilto. Kotonakin jatkuva läpiveto (ei yöllä, koska muuten en saa siltä meteliltä unta..) ja silti kotona ei tee mieli muutakuin hillua puol alasti ja olla tekemättä juuri mitään. Ruoka puolikin on enimmäkseen painoittunut subwayhin ja salaatteihin.

Mun tekee tällä hetkellä pahaa kun katson noita yllä olevia kuvia. Mä en todellakaan ole sinut tällä hetkellä tämän kropan ja mahan kanssa. Harmi, kun asiallekkaan ei voi tehdä mitään, ennen kuin mukula on tässä maailmassa.. Mä haluan laihduttaa ja karpata! Olisi se marraskuu jo pian, niin mä pääsen tekemään sitä mitä mä haluan. Hiuksetkin on tällä hetkellä yööök, mutta onneksi parin viikon päästä pääsen tukkalääkäriin <3 Toivottavasti me löydetää joku kiva lookki isoveljen vaimon kanssa tälle tukalle, kun tarkoituksena olisi kuitenkin kasvattaa nämä taas pitkiksi.. :)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kyllä lihavallakin on oikeus julkaista asukuvia.

Kengät; Converse / Spartoo.fi
Paidat; Vero Moda / Housut; Seppälä

Yey mä löysin itelleni hovikuvaajan! Vaikka olihan se aluks aika neuvomista ton manuaalisen tarkennuksen takia, mutta hyvin se sitten sujui! Mä näytän kyl jotenki kauheen lihavalta ja tissittömältä, mutta näillä mennään.. :D Toi maha on muutenkin jo niin järkyttävän kokoinen näillä viikoilla, mikä ahdistaa entisestään ja mun itsetunto ei tahdo olla kohdallaan. Eiköhän tämä sitten tästä, kun tuo maha alkaa muotoutumaan enkä näytä pelkältä läskiltä.

Kuten huomaa, mulla ei ole asusteina muuta kuin korvikset. Mä en henkilökohtaisesti tykkää käyttää kesällä mitään muuta, koska niistä tahtoo jäädä niin herkästi rusketusrajoja. Apua, mitenhän tää sitten toimii kun kihlaudun tai menen naimisiin? No, se on sitten sen ajan murhe. Tietty, täytyy järjestää tuo sotkeutunut tarjotin, jossa mun kaikki korut on sikin sokin, niin saisi vähän tolkkua siihen mitä multa löytyy ja mitä ei.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Suussa sulavaa broilergratiinia pienellä vaivalla!

Näin sateisena päivänä ei paljoa tee mieli kuin kökkiä sisällä, tehdä hyvää ruokaa ja puunata asuntoa (meikkikään tahdo pysyä tälläisellä ilmalla naamassa). Tässä teille todellakin suussa sulavan broilergratiinin resepti, jota pystyy muovaamaan oman maun mukaan todella helposti :)



Mä itse käytin tällä kertaa pakastevihanneksia (tuoreet on parempia) ja pakastealtaaltahan löytyy vaikka mitä mixejä. Tässä on nyt amerikan sekoitusta ja sitten yhden wokkivihannespussin jämät pakkasesta. Kanan ostan yleensä maustamattomana, mutta tällä kertaa kokeilin hunajamarinoidulla kanalla. Ostan yleensä aina fileitä, sillä kivempi itse sitten leikellä palaset oman laisiksi ja samankokoisiksi ja tuntuu, että niistä saa enemmän irti, kuin valmiiksi tehdyistä suikaleista. Muista tosiaan voidella vuoka voilla tai öljyllä, ennen kuin lisäät siihen mitään.



Sipulisekoituksen ja kuohukerman sekoitusta ei voita mikään, pakko myöntää. Siitä tulee kermaisemman makuista ja mielestäni muut bonjourit ei ole tähän sopineet. Tietty lisäsin seokseen vielä omia mausteita (mm. broilermaustetta, paprikajauhetta, cajunjauhetta, yrttistä pippurimaustetta, ripaus cayanne pippuria). Sekoitus vain vuokaan ja sitten vuoka uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi.



Puolen tunnin kuluttua lisätään juustoraastetta, jota mä käytän todella paljon, koska juusto <3. Käytin mozarella raastetta, koska mun mielestä se tuo paremmin makua, mutta muutkin raasteet käyvät. Sitten vielä vartiksi takaisin uuniin ja vola! Anna hieman jäähtyä ja nauti! Tästä reseptistä riittää ruokaa muutamaksi päiväksi.

Reseptissä käytetyt aineet;
300g Amerikan sekoitusta + wokkivihannespussin jämät (n. 150g)
420g Broilerin fileetä
2dl Kuohuherma
1prk Crem bounjour cruisine, sipulisekoitus
Mausteita oman maun mukaan
250g mozarella juustoraastetta

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Penkkiurheilu on miesten hommaa, vai onko..?


Tässä menneen kesäkuun aikana on tullut huomattua näin jalkapallon mm-kilpailujen aikaan, että mun sisältäni on kuoriutunut intohimoinen penkkiurheilija. Yleensä mun urheilun seuraaminen on jäänyt joka keväisiin jääkiekon mm-kisoihin ja joka syksyisiin sm-liigan kisoihin, mutta miehen intohimoisen urheilun seuraamisen myötä oon innostunut seuraamaan hieman muitakin lajeja. Viimeyönäkin oli pakko vain pitää silmänsä väkisin auki ja seurata saksa-algeria ottelu loppuun asti..


Tosin, olin mä jo pienenäkin aika intohimoinen urheilun seuraaja, tosin se seuraaminen jäi yleensä ratsastuksen ja agilityn seuraamiseen. Kyllä me siskon kanssa iskältä salaa katseltiin öisin smackdownia ja rawia. Formuloitakin on tullut seurattua siinä samalla kun iskä on niitä katsellut, ja kyllä sen eron huomaa kyseisessä lajissa mitä se oli silloin ja mitä se on nyt. Pienenä tuli myös seurattua enemmänkin sitä jalkapalloa livenä, kun isoveli sitä joskus harrasti ja hänen pelejään käytiin katselemassa. Jotenkin kun on kasvanut vanhemmaksi ja pojat alkoi kiinnostamaan, jäi sitten tämä penkkiurheilija asumaan tuonne johonkin syövereihin.


Mä olen nyt kyllä yllättynyt ja tyytyväinenkin siihen, että se penkkiurheilija kaivautui esiin tuolta jostain syövereistään. Mieskin varmaan tykkää kun on kaveri, joka seuraa sitä urheilua hänen kanssaan ja jos tämä maha-asukki on poika, niin se tulee olemaan kuitenkin tulevaisuutta ja en todellakaan haluaisi jäädä sitten ulkopuoliseksi asioissa, vaikka enhän mä sitä kiellä, että yhteistä tekemistä ilman mua ei saisi olla.

Kuinka moni teistä seuraa urheilua intohimoisesti? Jos et seuraa, niin mikset?